Matti Kassila: Hilmanpäivät (1954) ***½

                                                                Hilmanpäivillä palaa
 

"Viihdetaiteen" ystäväni J kehoitti minua katsomaan tätä Agapetuksen tekstiin perutuvaa 1930-luvun elokuvaa. Tauno Paloakin sai tiiraill aennen kuin oli hänestä varma. Aino Mantsas oli kyllä hyvässä vedossa, ja nyt tiedän, että Saara Ranin on Matti Raninin äiti. Toki 1960-luvulla Tampereella joku luuli minua tuoksi, nyt sata vuotta vanhaksi mieheksi jos eläisi.

Tulee mieleen myös Milos Formanin elokuva Palaa,palaa, missä syttyi odottamaton tulipalo kun palokunta vietti juhliaan, jotain yhtä tolkutonta, mutta hymyilyttävää menoa riitti, ja saatiin tähän kotimaiseen, lause kunnallispolitiikkaakin mukaan - ja taatusti ajan tapoja, pukeutumista ja tekniikkaa - tai sen puutetta.

Sujuvaa on meno leffassa, mutta kun itse olen usein ellen ihan tosikko, niin vakavampimielinen, niin ei ole oikein  makuuni. Katsoin mielelläni ja J:n makuun uskoen Yle Areenasta