Ari Lehikoinen: Varastettu lapsuus (2013)

 

Tälle elokuvalle en annan pisteitä, se liippaa niin lähelle. Olen toiminut ns. epäsosiaalisten poikien vastaanottokodin johtajana 1969-81, jolloin tilanne koulukodeissakin oli ehkä hiukan parantunut tämän dokumentin miesten karuista ja kovista kokemuksista ja niiden seurauksista elämäänsä .

Paikat ovat minulle tuttuja - valtion Kotiniemen ja Pernasaaren koulukodit ja jälkimmäisen tyly "putka" Leppäniemi sekä yksityinen Pohjolan poikakoti. Kyllä niissä vieraillessani ja yhteisissä koulutustapahtumissa sai kuulla pöyristyttäviä kannanottoja niin epäsosiaalisen käyttäytymisen syistä kuin siitä miten se karistetaan. Tytöillä oireena olikin lähinnä epäsiveellisyys ja pojilla fyysinen väkivalta.

Dokumentti on erinomainen ajankuva. On kunnioitettava noita eläkeläismiehiä, jotka uskottavasti kertovat kokemuksistaan ja joita ensin rangaistiin ja sitten hylättiin. Ymmärsin, että nämä olivat juuri niitä, jotka suhteellisen kevein perustein siirrettiin köyhistä perheistä koulukoteihin.

"Samassa paikassa olivat pahat nuorisorikolliset kuin me kiltimmät pojat", muistelee eräs haastatelluista.

Elokuvista omaan opiskeluuni ja ammatinvalintaani on vaikuttanut erityisesti Aarne Tarkaksen Olemme kaikki syyllisiä. Siinä monta kertaa hylätty nuorimies tappaa pikaistuksissaan tyttöystävänsä, kun tämä leikkii hänen rakkaudellaan ja nuorukainen tulee mustasukkaiseksi ja vielä kerran hylätyksi.

https://rakkaudesta-elokuvaan.blogspot.com/2021/01/aarne-tarkas-olemme-kaikki-syyllisia.html