Chris Kraus: Eilisen varjot (2016)

Kolmas elokuva, jonka olen kuukauden aikana katsonut holokaustista ja toisen maailmansodan lyhyt- ja pitkäaikaisista seurauksista. Tsekkiläisen Martin Sulikin Tulkki ja unkarilaisen Ferenc Törökin 1945 nimiset elokuvat löydät tästä blogistakin.

Saksalainen Eilisen varjot menee ajallisesti pisimmälle siinä mielessä, että sen päähenkilöt eivät ole itse eläneet toisen maailmansodan aikana. Mutta heidän isovanhemmillaan - paljastuu elokuvan edetessä - on sitäkin läheisempi ja kohtalokkaampi yhteys Riikassa. Ja sinne  tosivakava holokaustitutkija Totila ja mieleltään tempoileleva Zaize lähtevät tutkijan tehtävissä tuota yhteyttä selvittämään. Pääosaan nousee kuitenkin isovanhempien yhteisen historian seuraukset heidän keskinäiseen suhteeseensa, minkä Zaize nostaa vähitellen, mutta väkisin elokuvan pääteemaksi. Tarinan todennäköinen uskottavuus on siinä ja tässä - katsojan ratkaistavissa. Mutta itse hyväksyn tämän asteen fiktiotarinat. Niin ainakin olisi voinut tapahtua. 

Toki minulla tulee uskottavuudesta elävästi mieleen keskustelut ystävieni kanssa. Niiden teemana kun on jotain sellaista, että voiko vahvasti oikeistolaisen ja yhtä vahvasti vasemmistolaisen seksi- ja rakkaussuhde kestää.

Muistan myös lapsuudestani ja nuoruudestani, etteivät juutalaisten tilanne tai kohtalo oikein kiinnostaneet minua. Toki silloin - siis ainakin 1940- ja 50 -luvulla - joidenkin aikuisten mielestä juutalaiset Turussakin olivat lähinnä "rikkaita kauppiaita" - eikä välttämättä hyvässä mielessä.