Ferenc Török: 1945 (2017)

Unkarilaisessa kylässä nousevat edellisvuoden takaiset tapahtumat kohtalokkaasti pintaan, kun kaksi juutalaista saapuvat junalla paikalle mukanaan pari isoa arkkua, joiden sisältöä kyläläiset eivät tiedä. Elokuvan alussa ja lopussa vain tovin näkyvä juna saapumisineen ja lähtöineen tuo auttamattomasti mieleen Jiri Menzelni legendaaisen Tarkoin vartioidut junat.

Otsikkoa vuotta aiemmin, siis vuonna  1944 elokuvan kylän asukkaat olivat mukana hyväksymässä - tai vähintään suostumassa - valtaa pitäviä saksalaisia lähettämään kylän juutalaisia keskitysleireille. Tulossa on juhlat, kun odotetaan notaarin pojan ja kaupan pitäjän häitä.

Kylään tulee junalla kaksi juutalaista junalla, ja heillä on mukanaan kaksi arkkua, joiden sisällöstä on vain epäilyjä, päällä kun lukee fragile. Yhteinen syyllisyys nousee pintaan siitä, mitä kukin on hyötynyt ja milläkin - puolivillaisin tai laittomin - keinoin keskitysleireille lähetettyjen juutalaisten omaisuuksista. Toki tapahtumat ovat jo aiemmin rikkoneet ihmissuhteita. Syyllisyys on ehkä ajanut ihmisiä niin viinan ja lääkkeitten käyttäjiksi kuin papille ripittäytymiseksi.

Elokuvassa ei tiedetä, ovatko kaksi juutalaista arvoituksellisine arkkuineen jotenkin oman kylän tapahtumiin liittyviä.

Elokuva on loistava historian oppitunti. Ihan vaistomaisesti luin uudelleen toisen maailmansodan ja Unkarin historiaa, tuon yleensä veljeskansana ja Helsingin olympiakisojen ja jalkapallomestarin Ferench Puskasin kotimaana, missä olen kaksi kertaa vieraillutkin - viime vuosituhannella.

Mutta pakosti tulee mieleen, onko elokuvan sanoma suunnattu myös Victor Orbanille, joka on despootin tavoin toteuttanut mahdollisimman tiukkaa muukalaisvastaisuutta ja sulkenut kokonaan rajat pakolaisilta - ja yleensä muilta kuin perhekeskeisiltä "perusunkarilaisilta".