Martin Sulik: Tulkki (2018)

Onko raskaamapaa olla tappajan vai uhrin lapsi? Siinä ex-työtoverini, joka Tulkkia minulle suositteli, yhden lauseen osuva kuvaus elokuvan teemasta. Juutalaisten vanhempien lapsi, 80-vuotias tulkki ja natsi-isän 70-vuotias lapsi lähtevät pitkin Slovakiaa hakemaan vastauksia natsien ja juutalaisten teoista ja kohtaloista toisen maailmansodan käänteissä.

Tulkkia esittää syyskuussa 2020 kuollut ohjaaja Jiri Menzel, jonka tunnetuin ja oscarpalkittu elokuva Tarkoin vartioidut junat (1966) yhdisti sarkastisesti sodan ja nuoren miehen seksuaaliongelmat ja niitten ratkaisun. Kun Neuvostoliitto 1968 vyöryi panssarivaunuin Prahaan, Menzel joutui kieltämään elokuvansa, mutta ei suostunut palauttamaan siitä saamaansa oscaria.

Jotenkin sain tietää, että Menzel esittää tulkkia, ja se vei ajatukseni harhailemaan, mitä edisti myös tutut maisemat niin Bratislavassa kuin siitä reilun 50 kilometrin päässä sijaitsevaan Wieniin. Ne matkat ovat tuttuja niin junalla kuin bussilla.

Niinpä piti oikein terästäytyä nauttimaan myös 70-vuotiasta natsin jälkikasvua esittämästä Peter Simonischekiä. Tämä mies elää elokuvassa vielä natsin ja tappajaisänsä kanssa, ja oli yrittänyt kaikin tavoin unohtaa "isien pahat teot", haukkuu tulkinkin aluksi "tekopyhäksi siionistiksi".

****


                Jiri Menzel ja Peter Simonischek lähtevät yhdessä tutkimaan taustojensa, juutalaisten ja                                     natsien kohtaloita ja tekoja toisen maailmansodan aikoina


Kommentit

  1. Elokuva pani pohtimaan, kuinka pitkä paino on isien pahoilla teoilla. Sisällissodan muistovuoden sanoissa 2018 silloinen arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi menneisyyden painon olevan sata vuotta, kolme tai neljä sukupolvea: "Tunne- ja kokemusmuisti on muisteista pisin, se kulkee sukupolvelta toiselle. Ja juuri sen kohdalla hiljaisuus on ollut syvin." Tämä hiljaisuuden paino on painavana läsnä myös elokuvassa Tulkki, jonka loppuratkaisu pääsi yllättämään ainakin minut. Kummankin miehen roolisuoritus on mielestäni vaikuttava. Peter Simonischek on pääosassa myös hienossa elokuvassa Isäni Toni Erdmann, joka kertoo jännitteisestä isän ja tyttären suhteesta.

    VastaaPoista
  2. En tiedä mitä tarkoitat loppuratkaisulla. Jos tarkoitat sitä, että natsi-isä olikin vielä elossa, poika tarvehtii häntä isänä, ja sitten panee sen pistoolin hänen yöpöydälleen, niin se oli kyllä jälkeenpäin ajatellen kypsältä tuntuva ratkaisu. Niin, kyllä isän olo hengissä toki yllätti, siis että poikani lähti tuolle matkalle vaikka isä oli hengissä.

    Minulla tekniikka teki tempun ja jäi muutama minuutti väliin juuri ennen kun naiset sukeltelivat siellää uima-alstaasa.

    VastaaPoista
  3. Sitä tarkoitin. En halunnut paljastaa loppuratkaisua sellaisille blogin seuraajille, jotka eivät ole elokuvaa nähneet.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti