Ulla Heikkilä: Elämä on juhla (2025) ***

Selma ja Arttu

 

Elokuvalle enimmät antamani pisteet liittyvät sen poikkeuksellisen runsaisiin omiin muistoihin kaksikielisyydestä Ruotsin Eskilstunassa, Tukholmassa, Norrtäljessä ja Uppsalassa ja Turun saaristossa, tällä kertaa Nauvossa ja Seilissä. Muistikuvat ovat lähinnä myönteisä rakkaan serkkuni ja hänen perheensä suojeluksessa toista kotimaista oppimassa ja myös juhannuksen viettoa juhannussalon ympärillä ja Nauvossa ja Seilissä rakkaan kouluverini Tuulan kanssa viimeksi viime kesänä. ja sitä ennen ties keiden hyvien ystävieni kanssa veellä, yhteisaluksella ja autolla.

Vaan elokuvassa Nauvo oli elokuvan henkilöille väärä paikka tai ainakin sen vierasvenesatama, minne tapahtumat keskittyivät. Ainakaan päähenkilöt Hanne ja Otso eivät ainakaan yhdessä tunnu kaupunkilaisina viihtyvän vetämässään hotelliravintolassa, ja vielä vähemmän heidän jo lähes aikuisikäinen tyttärensä Selma, jolta kesävieraaksi tullut Arttu joutuu aluksi pyytämään jatkuvasti anteeksi olemassaoloaan, kunnes sitten Seilissä jotain tapahtuu. Selma myös sattuu näkemään äitinsä ja ja Artun isän hyväilevän toisiaan.

Jotenkin tarinassa oli liian paljon päähenkilöitä ja lyhyitä otoksia, että ikäiselleni jokin jäi epäselväksi ja pinnalliseksi. Siitä huolimatta haluaisin vielä ensi kesänä käydä Nauvossa ja samassa hotellissa, missä olen jo kolme kertaa saanut snakata suomea ja ruotsia sekaisin.

Katsoin elokuvan Via Playltä