Paola Cortellesi: Ainahan on huominen (2023) ****½

Delia, Ivana, toinen pojista ja teinikäinen tytär

 

Italialainen naisen ohjaama mustavalkoinen on lähes täysosuma yhteiskunnallisen ajan ja tilanteen ja toisaalta ihmisten arkitodellisuuden, asenteitten ja valtasuhteitten välisistä suhteista. Kahteen sotaan osallistunut Ivana on oikeutettu pahoinpitelemään kotia ylläpitävän vaimonsa Delian. Heidän teini-ikäinen tyttärensä rakastuu eri "luokan" poikaan, haukku äitinsä kodin lattiamatoksi, mutta saa kihlauksen jälkeen huomata sulhasensa aikovan järjestää hänelle saman kotiäidin passaajan asemaa, koska "sinä olet nyt minun".

Delia ensin riemuitsee tyttärensä "onnesta", hänellä riittää aitoja ystäviä ja kadehtijoitakin. Nuoruuden rakastettu Nino haluaisi Delian mukaa, mutta samaan aikaan sattuma puuttuu tapahtumien kulkuun. Ivanan isä kuolee ja ennen Delian sunnittelemaa lähtöä Ninon luo ja pidetään kaksipäiväiset vaalit, joissa naiset saavat äänestää - 40 vuotta myöhemmin kuin Suomessa. Lähes 90 prosenttia äänioikeutetuista naisista äänestää. Ehkä tässä on osa elokuvan nimen taustaa-

Tyttärelleen Delia on jättänyt salaa säästämiään liiroja koulunkäyntiä varten. Tämä puolestaan löytää Delian pudottaman äänioikeuslipun ja vie sen äidille vaalipaikalla. Äidin ja tyttären toistensa henkinen löytäminen loistaa heidän kasvoiltaan ja silmistään. Ivana poistuu ilmeisesti paikalta tappion kärsineenä.

Elokuvassa kuullaan ajankohtaan ja tilanteisiin sopivaa tai sitä ironisoivia iskelmiä ja niiden sanat ovat käännetynä näkyvissä. Jotakin jää sopivasti auki tai osin katsojien fundeerattaviksi. Yhden tutun rakennuksen huomasin - Colosseumin, Ehkä enemmän kuin viikon kuten minä Urbs aeternassa viettäneet hoksaavat enemmän

Elokuvan voi katsoa cineastista