Margareta von Trotta: Ingeborg Bachmann - matka aavikolle (2023) ****

Kamelin aelkä vapauttaa Ingeborgia

 

"Vain aavikolla, erämaassa voin limboilla", on pantu kuuluisan runoilijan suuhun jo alkutekstissä ikään kuin elokuva yhdeksi, osuvaksi avainlauseeksi. Vähitellen sen merkitys avautuu minulle ja tuo elävästi mieleen myös Bernardo Bertoluccin elokuvan Suojaava taivas. Toisenkin Ingen lauseen nostan avainlauseeksi kuvaamaan hänen arvojaan: "Inhoan kaikkia laillisia (pari)suhteita" Eikä hän niihin lopulta antaudukaan, vaikka jo vanhemmalle, menestyneelle kirjailijalle Maxille lupautuu.

Max on kuitenkin yhtä aikaa kateellinen Ingeborgin menestyksestä ja mustasukkainen tämän erilaisista miesystävistä. Ingeborg toki kärsii ja sairastuu sanojen vaihtamisen jumalattarena ja porvarillisen arjen välissä. Nuoren, aloittelevan elokuvaohjan kanssa hän lähtee erämaahan, hän uskaltautuu kamelin selkään, kertoo haluavansa rakastella nuorten, uljaiden miesten kanssa, ja saakin erämaassa toteuttaa toiveensa kauniilla tavalla.

Elokuvan kokonaisjuonesssa on ajallisesti mahdotonta pysyä mukana, koska siinä hypitään Berliinissä, Pariisissa, Zǖrichissä, Roomassa ja Afrikan aavikolla ajassa lyhyesti ja nopeasti.

vaan minua ei täydellinen perässä pysyminen häiritse. En ole objektiivinen asiantuntijakriitikko, vaan subjektiivinen eläytyjä, eikä mitenkään uutta niin ilmeisesti vasemmistolaisen naisen ja taiteilijan mutkikkaisiin ajatuksiin ja tunteisiin

Elokuvan voi katsoa Cineastissa