Arkkitehtuurisarja, Rakkaani, kaupunki osa 1. Kohti korkeuksia ****

 

Olen koko ikäni asunut kaupungissa, alkuelämän Turussa, työelämän ajan Hyvinkäällä ja nyt loppuelämää taeTurussa, joka kolmen vuoden päästä täyttää 800 vuotta. Yhteiskunnan kehityksestä - tai ainakin muutoksesta kiinnostuneena ja politiikkaan osallistuvana arkkitehtuuri luonnollisesti kiinnostaa. Ei ainoastaan grynderismin ja rahan, vaan myös viihtyvyyden ja kauneusarvojen kannalta.

Sarjan ensimmäinen osa käsittelee toimittaja Ida Kukkapuron johdolla pilvenpiirtäjiä. Vain yhdessä jaksossa esitetyssä rakennuksessa olen käynyt, siellä hotelli Tornin yläkerran ravintolassa. Olin silloin 26-vuotias ja vapautuneena lapsuuden kodin suojaavista kahleista piti mennä ihailemaan nykyistä pääkaupunkia, joka oli silloin työnantajani, vaikka työpaikkani oli Ridasjärven rannalla Hyvinkäällä. Silloin minulla ei ollut sellaista korkean paikan kammoa kuin minullenkehittyi myöhemmin.

Dokumentissa Ida Kukkapuro keskustelee asiantuntijoiden kanssa korkeiden talojen ideologiankin muutoksista vallan näyttämisestä - Raaden hammas Espoossa - ja kaupunkikulttuurin liikenteen ja maankäytön osana - Kalasatama, missä poikani työpaikka jossain sijaitsee. Pilvenpiirtäjät ovat kalliita rakentaa, niinä ilmeisesti saan asua loppuelämäni ilman lähes satametriä korkeita kalleuksia köyhässä Turussa.

Ohjelmassa esitellään myös Alvar Aalto-säätiön rakennuttama 13-kerroksinen Viitatorni Jyväskylässä. Säätiön toimutsjohtaja asuu siinä, ja kehuu leikillään että Tuimiojärven uimaranta on ihan lähellä. Itse kuvittelen, että kesäyliopisto-opiskelijan osoitteeni Löylykadulla oli vielä lähempänä uimarantaa. Ajoimmehan silloin 1963 tai -64 runotyttöni kanssa hän rungolla istuen yö- ja naku-uinnille Tuomiojärvelle ja takaisin Löylykadulle.