Helena Stefansdottir: Natatorium (2024) :::

 

Islantilaisen ohjaajan ensimmäinen pitkä elokuva, Toki ympäristö on kaikkea muuta kuin saarivaltiosta on totuttu näkemään. Kaikki tapahtuu yhden talon sisällä, ja otsikko tarkoittaa sen kellarissa sijaitsevaa uima-allasta. Siellä tapahtuu kaikki mystinen paha ja kauhu, joka talon ja perheen historian painonlastina tarina etenee. Osin kyllä lopun ratkaisu ja ainakin minulle myös mystiseksi, mutta kokonaisuus pitää otteensa.

Suvun kolme sukupolvea kohtaavat ristiriitoineen ja kumppaneineen ja vuoteessa makaavan sairaan aikuisen miehen kohtalo, onko hän sairas vai myrkytetty ja taloon saapuvan nuorimman polven Liljan ja tämän samannimisen vanhemman sukulaisen aikaisempi kohtalo vahvistavat suljetun tilan painostavaa tunnelmaa kuin aikoinaan Kierreportaissa.

Hiukan jää sellainen olo, että tarinasta saisi enemmän irti. Keskimmäisen sukupolven alkoholia nappailevan naisen vahvat syytökset eivät saa voimaa taakseen, eikä häntä itseään tositilanteessa toimimaan.

Katsoin elokuvan Areenassa