Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2025.

Maren Ade: Isäni Toni Erdman (2016) ****½

Kuva
Isä ja tytär   Olen suurin piirtein samanikäinen kuin elokuvan "isäni" ja minulla on noin samanikäinen tytär kuin elokuvan Ines, joten vaikka urat ovat erilaisia niin kosketuspintaa riittää. Mutta toisaalta vaikeaa sanoiksi pukea. Elokuvassa kuitenkin kepposia harrastava isä matkustaa urakonsultti tyttärensä luo Bukarestiin neuvottelemaan ison firman ulkoistamisesta. Isä kepposteleekin itsensä Saksan suurlähettilääksi ja tyttärestä tulee hänen sihteerinsä. Isä suostuu uusien tuttavuuksiensa kaikkiin ehdotuksiin saadakseen olla tyttärensä seurassa, jallittaa tämän jopa laulamaan kyläpaikassa säestämällä itse pianolla. Ines joutuu aina vai kummallisempiin ja uraohjuksen kautta omituisempiin tilanteisiin. Tytär on suunnitellut järjestämään työkavereilleen myös keventävän cocktail-tilaisuuden työn vaativuuden keskellä, mutta siitä aikaisemmat isän kummalliset tempaukset saavat aikaan hermoromahduksen. Coctail-kutsuista tuleekin nakubileet, joissa Ines itse on pääosassa....

Samppa Batal: Omenavarkaat (2024) **½

Kuva
Satu ja Sebastian   Olen varmaan sellaista ikäluokkaa, josta vain ani harva, tai ei ehkä kukaan ole viettänyt elokuvan vauhdin mukaista ja viinan juomisen täyttämää viikonloppua. Huokaisin helpotuksesta kun monen, ehkä noin kymmenen nuoren sekava - en oppinut erottamaan heitä toisistaan - kuvakulmista, lähikuvista, huutamisesta täyttyvä pitkän pitkä vaihe päättyi. Ja alkoi seesteisempi vaihe, jonka samainen porukka rakensi ja tuki - kahden nuoren, Satun ja Sebastianin - kaksin kohtaamisen. Mutta tätä kaikkea en olisi hoksannut, ellen olisi lukenut sen sortin juonesta jostakin elokuva-arvostelusta. Se oli minun mielialalleni sopivampaa ja seesteisempää - ja jopa harmaan eri sävyjen sijasta värikkäämpää ja ehkä mielekkäämpää sisällöltään kuin alun sekamelska. Ja varastetun omena yhteinen rouskuttaminen toi mieleen jopa Eevan ja Aatamin syntiinlankeemuksen kielletyn hyvän ja pahan tahdon puun hedelmän syömisen. Elokuvan voi katsoa Areenasta.

Heidi Köngäs: Virginie (2009) ***

Kuva
Atte ja Virginie   Elokuvan päähenkilöiden, taidemaalari Albert Ed e lfe ltin ja hänen mallinsa Virginien kiihkeä rakkaussuhde 1880-luvun Pariisissa oli minulle aivan uusi tu ttavuus. Se perustuu Anna Kortelaisen tekstiin ja samaa aihetta käsittelee Eppu Nuotion ja entisen naapurini Pirkko Soinisen tiivistunnelmainen, toisaalta hauska kirja Nainen parvekkeella . Elokuvan pääteemana vaikuttaisivat olevan naisten heiveröiset oikeudet niin yhteiskunnassa kuin parisuhteessa miehen kanssa sekä aikansa Pariisissa että nykyajan Helsingissä. Ihmeelliseltä tai oudolta tuntuu, että kaikissa Pariisissa tapahtuvissakin otoksissa puhutaan vain suomea. Niin taidemaalari Edelfelt kuin kuin yliopistotutkija Lauran aviomies Ilkka (?) eivät ole kovinkaan kiinnostuneita naistensa urasta, toki naiminen maistuu, ja Ilkka yrittää saada vaimoaan jäämään kotiin ja äidiksi. No Ilkka repii Lauralle tulevat kirjeet, jotka auttaisivat tätä tutkijan työssä, ja lopulta jättää itsenäistyvän naisen. Virgini...

Christian Petzold: Phoenix ****

Kuva
Johnny ja Nelly Phoenix on kaupunki ainakin Arizonassa ja elokuvassa toisen maailmansodan aikainen cabareyökerho Saksan jossakin kaupungissa, missä länsiliittoutuma valvoo ja pitää valtaa. Sinne saapuu pahasti kasvoiltaan haavoittunut Nelly natsien vallan jäljiltä. Häntä auttaa juutalainen Lene, joka tuntee natsien juutalaisiin kohdistuneet julmuudet keskitysleireillä. Nelly etsii miestään, pianistia Johnnya, joka on ollut pidätettynä, mutta päässyt vapaaksi ottamalla avioeron Nellystä, kuten myöhemmin itsemurhan tehneen Lenen löytämistä papereista selviää. Nelly - kasvot leikattuina - löytää Johnnyn, mutta Johnny ei tunnista tätä ex-vaimokseen. . Hän haluaa opettaa ja muuttaa naista entisen vaimon kaltaiseksi, jotta pääsisi tämän suureen perintöön kiinni. Alkaa Nellyn ja Johnnyn läpitunkematon peli. Siinä ei osaa sanoa mikä on petosta ja mikä itsepetosta. Nelly tietää suhteen historian ja Johnny ehkä ei, vaan haluaa uskoa että oikea Nelly on kuollut haavoihinsa, hän haluaa saada...

Andrei Tarkovski: Stalker (1979) ****

  Käsittääkseni stalker voi tässä tilanteessa kääntyä vaikka kielletylle vyöhykkeelle tunkeutujaksi. Tuntemattoman luonnontapahtuman seurauksena pikkukaupungin lähelle on jäänyt suljettu ja tiukasti vartioitu alue. Sinne entinen vanki, perheen isä ja työtön alkoholisti vie tällä kertaa Professorin ja Kirjailijan. Voi toki olla, että elokuvaharrastajalla on pakkomielle katsoa ylistetty kaksi ja puolituntia kestävä elokuva samoin kuin kirjoja rakastavan lukea Volter Kilven yli 800 sivuisen Alastalon salissa. Mutta täytyy myös myöntää, että lähes mahdotonta on ymmärtää saatikka pukea sanoiksi kaikkea mitä tunteita tai muistoja kolme 50-60 -vuotiaat miehet loputtomalta tuntuva etsiminen käsittämättömässä ympäristössä tuo mieleen. Ehkä ainakin joitakin uniani, joissa ajaudun tilanteisiin, mitkä vihjaavat tilanteiin, joissa tosielämässä olisin voinut valita toisin Kaiken kaikkiaan katson voittaneeni itseni, kun sitkeästi ja koko ajan valppaana katsoin kolmea miestä ja heidän peru...

Johanna Vuoksenmaa: Viikossa aikuiseksi (2015) ***

  Ystäväni Tuijan ehdottama elokuva. Ehkä hän on  sen verran minua nuorempi että ei minua niin paljon naurata kuin häntä. Tosin itse ole opettanut jotenkin saman tapaisen "henkisen kasvun" kurssilla, mutta ei Turun saaristossa vaan enimmäkseen luokassa, hiukan illanvietossa, saunassakin , vaan ei muistaakseni yhteissellaisessa. Mutta samoja teemoja - uskonto, ekologia, maailman parantaminen,itsensä löytäminen, eroon menneestä, ikääntymisen myöntäminen ja ties mitä. Hyviä, osuvia kohtauksia ja vuorosanoja. Vanhempien naistenkin keskinäistä lämpöä, viisautta myötätuntoa ja viisautta. Kaupallisen ja vääristetyn mainonnan avulla kerätty, keskenään tuntumaton porukka, joka niljakkaan vetäjän poistumisen jälkeen löytää omin avuin hyväksymään seksiä ja samppanjaakin. Katsoin elokuvan Via Playsta

Jelica Jerinic: Sorsapaisti (2023) ****

  Hauska ja yllättäväkin lyhytelokuvan niin maahanmuuttaja ja suomalaisen kohtaamisesta, tavoista ja kulttuureista ja vieläpä elokuvan tekemisestä , kun siinäkin käsikirjoitus ja tapahtumat kuvauksissa menevät solmuun. Tosi ymmärtävä ja virkistävä näkökulma, kun eri kulttuurin ihmisen tavat yrittää miellyttää vastakkain toista sukupuolta ja ruokatottumuksia edustavaa ihmistä. Viimeinen repliikki jatkaa yllätyksiä. 12 minuuttia kestävän elokuvan voi katsoa Yle Areenassa

Heikki Kujanpää: Joulukuusivarkaat (2009) ****½

  Muistutan aluksi, että 1942 syntyneenä kuulun ns. tango- eli joko tai sukupolven. Olet joko oikeassa tai väärässä, hyvä tai paha. Et voi olla molempia- ainakaan yhtä aikaa. Samaa voidaatietenkin ajatella kiristinuskosta ja sen ohessa joulusta, jolloin lasten pitää olla kilttejä, jos haluavat saada pukilta lahjoja. Sama koskee elokuvan teemaa - evakon ja pienviljelijäpienviljelijän oikeustajun ja taloudellisen hyödyn ja itsekkyyden välillä. Elokuva on kuin karjalaisevakon joutsenlaulu yhä rankemman kvartaalitalouden vauhdissa. En yhtään ihmettele, että siitä on tullut yksi television jouluelokuvien perussymboliksi. Jos tai kun joulun sanoma ymmärretään jotenkin näin, niin elokuva on kauneudessaan ja traagisuudessaan täysosuma. Samaa voidaan sanoa jo Käpy selän alla -filmistä tuttu Pekka Autiovuoren roolista karjalaissiirtolaisena ja Koskelan Akselina tutusta Aarno Sulkasesta hänen ystävänään ja toisena kuusivarkaana. Tai sitten tämä kaikki on pelkkää vanhan miehen...

Helena Stefansdottir: Natatorium (2024) :::

  Islantilaisen ohjaajan ensimmäinen pitkä elokuva, Toki ympäristö on kaikkea muuta kuin saarivaltiosta on totuttu näkemään. Kaikki tapahtuu yhden talon sisällä, ja otsikko tarkoittaa sen kellarissa sijaitsevaa uima-allasta. Siellä tapahtuu kaikki mystinen paha ja kauhu, joka talon ja perheen historian painonlastina tarina etenee. Osin kyllä lopun ratkaisu ja ainakin minulle myös mystiseksi, mutta kokonaisuus pitää otteensa. Suvun kolme sukupolvea kohtaavat ristiriitoineen ja kumppaneineen ja vuoteessa makaavan sairaan aikuisen miehen kohtalo, onko hän sairas vai myrkytetty ja taloon saapuvan nuorimman polven Liljan ja tämän samannimisen vanhemman sukulaisen aikaisempi kohtalo vahvistavat suljetun tilan painostavaa tunnelmaa kuin aikoinaan Kierreportaissa. Hiukan jää sellainen olo, että tarinasta saisi enemmän irti. Keskimmäisen sukupolven alkoholia nappailevan naisen vahvat syytökset eivät saa voimaa taakseen, eikä häntä itseään tositilanteessa toimimaan. Katsoin eloku...