Rakkaudesta elokuvaan

  Ystäväni Tuijan ehdottama elokuva. Ehkä hän on  sen verran minua nuorempi että ei minua niin paljon naurata kuin häntä. Tosin itse ole opettanut jotenkin saman tapaisen "henkisen kasvun" kurssilla, mutta ei Turun saaristossa vaan enimmäkseen luokassa, hiukan illanvietossa, saunassakin , vaan ei muistaakseni yhteissellaisessa. Mutta samoja teemoja - uskonto, ekologia, maailman parantaminen,itsensä löytäminen, eroon menneestä, ikääntymisen myöntäminen ja ties mitä. Hyviä, osuvia kohtauksia ja vuorosanoja. Vanhempien naistenkin keskinäistä lämpöä, viisautta myötätuntoa ja viisautta. Kaupallisen ja vääristetyn mainonnan avulla kerätty, keskenään tuntumaton porukka, joka niljakkaan vetäjän poistumisen jälkeen löytää omin avuin hyväksymään seksiä ja samppanjaakin. Katsoin elokuvan Via Playsta

  Hauska ja yllättäväkin lyhytelokuvan niin maahanmuuttaja ja suomalaisen kohtaamisesta, tavoista ja kulttuureista ja vieläpä elokuvan tekemisestä , kun siinäkin käsikirjoitus ja tapahtumat kuvauksissa menevät solmuun. Tosi ymmärtävä ja virkistävä näkökulma, kun eri kulttuurin ihmisen tavat yrittää miellyttää vastakkain toista sukupuolta ja ruokatottumuksia edustavaa ihmistä. Viimeinen repliikki jatkaa yllätyksiä. 12 minuuttia kestävän elokuvan voi katsoa Yle Areenassa

  Muistutan aluksi, että 1942 syntyneenä kuulun ns. tango- eli joko tai sukupolven. Olet joko oikeassa tai väärässä, hyvä tai paha. Et voi olla molempia- ainakaan yhtä aikaa. Samaa voidaatietenkin ajatella kiristinuskosta ja sen ohessa joulusta, jolloin lasten pitää olla kilttejä, jos haluavat saada pukilta lahjoja. Sama koskee elokuvan teemaa - evakon ja pienviljelijäpienviljelijän oikeustajun ja taloudellisen hyödyn ja itsekkyyden välillä. Elokuva on kuin karjalaisevakon joutsenlaulu yhä rankemman kvartaalitalouden vauhdissa. En yhtään ihmettele, että siitä on tullut yksi television jouluelokuvien perussymboliksi. Jos tai kun joulun sanoma ymmärretään jotenkin näin, niin elokuva on kauneudessaan ja traagisuudessaan täysosuma. Samaa voidaan sanoa jo Käpy selän alla -filmistä tuttu Pekka Autiovuoren roolista karjalaissiirtolaisena ja Koskelan Akselina tutusta Aarno Sulkasesta hänen ystävänään ja toisena kuusivarkaana. Tai sitten tämä kaikki on pelkkää vanhan miehen...

  Islantilaisen ohjaajan ensimmäinen pitkä elokuva, Toki ympäristö on kaikkea muuta kuin saarivaltiosta on totuttu näkemään. Kaikki tapahtuu yhden talon sisällä, ja otsikko tarkoittaa sen kellarissa sijaitsevaa uima-allasta. Siellä tapahtuu kaikki mystinen paha ja kauhu, joka talon ja perheen historian painonlastina tarina etenee. Osin kyllä lopun ratkaisu ja ainakin minulle myös mystiseksi, mutta kokonaisuus pitää otteensa. Suvun kolme sukupolvea kohtaavat ristiriitoineen ja kumppaneineen ja vuoteessa makaavan sairaan aikuisen miehen kohtalo, onko hän sairas vai myrkytetty ja taloon saapuvan nuorimman polven Liljan ja tämän samannimisen vanhemman sukulaisen aikaisempi kohtalo vahvistavat suljetun tilan painostavaa tunnelmaa kuin aikoinaan Kierreportaissa. Hiukan jää sellainen olo, että tarinasta saisi enemmän irti. Keskimmäisen sukupolven alkoholia nappailevan naisen vahvat syytökset eivät saa voimaa taakseen, eikä häntä itseään tositilanteessa toimimaan. Katsoin eloku...