Sininen laulu, osa 12, 1983 -2000, ****

 

Alaotsikko osuu: Pohjantähden alla. Lisäksi se on oman elämäni tapahtumarikasta aikaa, antoisaa ja vaikeaa opettajan työtä Kiljavan ammattiyhdistysopistossa. Siitä monet nykyiset unenikin kertovat - painajaisia myöten.

Opiston täyttäessvuonna 2000 puolivuosisataa yhdeksi muusikoksi oli kutsuttu Ralf Gothoni, mistä en tiennyt kuin nimen. Toisen dokumentissa esiintyneen, Tommy Tabermannin olin kutsunut Kiljavalle junan ravintolavaunussa puhumaan "oikeudesta ja kohtuudesta". Hän muistutti, että jälkimmäistä ei kannata noudattaa rakkaudessa Kiljavan Kevätpajaan onnistuin saamaan dokumentin Juha Siltalan. Hän tuli minuutilleen paikalla moottoripyörällään ja puhui tunnin verran ilman muistiin panoja, papereita saatikka ATK-laitteita sellaisia yhteiskunnallisia ja sosiaalipsykologisia viisauksia, että pois tieltä.

Mutta itse dokumenttiin, sen henkilöihin ja muistoihin ja tunteisiin. Minulle, vanhalle elokuvamiehelle lämpimiä henkilöitä olivat Aki Kaurismäki, Kati Outinen, Esko Nikkari ja Matti Pellonpää. Iloiseksi yllätyksekseni mukana oli myös ITE-taiteilija Erkki Pirtola, jota elämänkumppanini Marjan kanssa kävimme kuuntelemassa ja katselemassa. Monet ystäväni tuntevat myös Marjan vaatimattomana ITE (Itse tehty elämä) -taitajana.

Erno Paasilinna sai vuonna 1984 ensimmäisen kirjallisuuden Finlandia-palkinnon teoksellaan Yksinäisyys ja uhma, joka kertoo mm. Pentti Linkolasta ja Pentti Haanpäästä. Sitä kirjaa monet Kiljavan opiston pitempien kurssien opiskelijat lukivat työtoverini Raine Mäkelän ehdotuksesta.

Pentti Linkolan valtaista ja vahvaa kalastajan kättä olen saanut puristaa, ja viimeksi näin hänet naisystävänsä kanssa Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä katsomassa Kjell Västön kirjaan perustuvaa Kangastus 1938 Sininen laulu -dokumentin kokonaisuuteen täydellisyyteen osuen.

Kirja ja näytelmä kertoo mm. kansalaissodassa punaisten puolelle kuuluneen naisvangin ja tätä vartioineen valkoisen miehen suhteen seurauksista heiden loppuelämäänsä.

Dokumentissa on upeita näkökulmia oopperan "elitismistä", jazzin ja rockin sulautumisesta ja sanan ja sävelen sopusoinnusta. Erityisenä sydämensivistyneenä muistan Olli Mustosen kiitolliset sanat läheisilleen ja kollegoilleen "anteliaisuuden perinteestä".

Toivottavasti muistatte että tämä blogi kertoo ylläpitäjän katsomien elokuvien ja elämänkatsomuksen vuorovaikutuksesta