Martin Asphaug: Kim Novak ei uinut Genessaretin järvessä (2005 ) *****
Kuinkahan kauan muistam ulkoa nämä henkilöt, 14-vuotias Erik ja hänen syöpää sairastava äitinsä, luokkatoverinsa Edmund, Erikin isoveli Henry, poikien vanginvartijaisät, Ewa, jota pojat kutsuvat Kim Novakiksi, mutta tätäkin kauniimmaksi ja Kanon-Berra.
Olen lukenut Håkan Nesserin samannimisen kirjan ja sen mysteerien seliykset nimellä Sanningen i fallet Bertil Albertsson? (Kanon- Berra). Selityskirjaa ovat vaatineet lukijat, joita jää kiusaamaan erityisesti kirjassa tehdyn rikoksen tekijä, se kun ei ainakaan kirjassa selviä
Olen lukenut varmaa toista kymmentä Nesserin kirjaa, ja Kim Novak tunkee toistuvasti mieleeni - ennen mestaripoliiseja kuten van Veeteren ja Barbarotti. Se palauttaa omia samanikäisen kokemuksia - teemalla lapsuuden loppu - toki aivan eri asteisina.
Erik ja Edmund, joista kirja ja elokuva eniten kertovat, taustoitetaan niin yhteiskunnallisesti ja sosiaalipsykologisesti heidän ystävyytensä, yhteisten kokemustensa ja luonnollisen poikamaisen keskustelun kautta. Kirjassa Erik - todellisuuden Erikiä Nesser on nimittäin haastatellut ennen kirjan valmistumista - on luonteva minäkertoja ja osin samoin elokuvassa.
Kirjassa Ewa kysyy ratkaisevan kysymyksen vasta aikuisena, elokuvassa pian kesän tapahtuman jälkeen, mutta Erikin vastaus on molemmissa lähes sanaton, mikä osaltaan pakottaa kirjailijan paljastamaan lukijoille selitykset tosiasialliset varsin vanhoihin tositapahtumiin.
Elokuvan Erik ja Edmund kasvavat kohti aikuisuutta ihanan kesän, mutta samalla Sen Kamalan aikana. He menettävät melkein poikuutensa, mutta poliisikin päättelee: "Te taidatte olla aikuisempia kuin olettaisi". Niinpä - pojat oppivat myös vaikenemaan - ja ehkä lojaalisuutta ja solidaruuttakin.
Minulla oli pakkomielle saada tämä elokuva uudelleen katsotuksi. En löytänyt kuin kaupallisen mahdollisuuden, mitä en halua julkisessa blogissa kertoa. Rikoin omia käsityksiäni oikeasta ja väärästä. Siitä Erikin ja Edmundin puheet ja kaikkien päähenkilöiden teot kertovat.
Mielenkiintoinen löytö, ja tosiaan herätti muistoja omilta teinivuosilta, osaksi hymyilyttäviä mutta myös muita. Viittasit Leksa meilissä oikean ja väärän käsitteeseen, mistä tuli mieleen eräässä täällä viikolla katsomassani brittisarjassa pohdittu - "ovatko totuus ja oikeus aina sama asia?"
VastaaPoistaKiitos Tomppa. Tulipa mieleen, että kun kerroin, että katsoin elokuvan kaupalliselta kanavalta, niin se on omasta mielstäni totuus, mutta ehkä myös oikein antaa tieto muille pohtia samaa ongelmaa
PoistaVielä - luen Khahlil Gibrania: Tässä hänen ajatusessaan lienee niin, että toine sanomassa on ilmeisen totta, mutt toinen ei: Eräs nainen protestoi sanoen, "Tottakai se se oli oikeidenmukainen sota. Poikani kaatui siinä"
VastaaPoista