Rakkaudesta elokuvaan

  Pääosassa Anne, syntynyt vuonna 1940 ja opiskelee kirjallisuutta yliopistossa vuonna 1963, kunnianhimoinen ja lahjakas opiskelija joka ei halua lasta, ja abortti on Ranskassa laiton. Rakas tyttöystäväni, olkoon nimeltä vaikka Anna, syntynyt vuonna 1943, minä 1942. Pelkäsimme tuona samana vuonna 1963, että tuo taiteellinen, herkkä, tunteellinen ja lahjakas Anna, humanistisia tieteitä opiskeleva tyttö olisi raskaana, vaikka ei arkijärjen mukaan voinut ollutkaan - eikä sitten ollutkaan. Mutta siinä lähtökohta katselukokemukselleni Annen vaikeita, rajuja, vaarallisia, laittomia ratkaisuyrityksiä. On pakko olla Annen puolella alusta loppuun. Jos joku tuona aikana oli oikeutettua kansalaistottelemattomuutta, niin ihmisen oikeus päättää omasta kehostaan ja sen myötä tulevaisuudesta. Elokuvan visuaalinen rohkeus tekee elokuvasta entistä vahvemman ja uskottavamman kokemuksen Miehet ovat horjuvia, kiertävät ja kaartavat vastuuta ja avun antamista. Ehkä yliopiston opettajassa ilm...

  Olen nähnyt elokuvan varmaan juuri kun se tuli Suomeen. Olin aloittanut juuri työni ns. epäsosiaalisten nuorten poikien, tosin reilusti nuorempien, kuin elokuvan päähenhenkiö Alex, vastaanottokodin johtaja Kannattaa ottaa selvää selityksen elokuvan nimen merkityksestä, se tuo näkökulmaa omaan katsomiseen. Muistan tietenkin myös keskustelut työkavereitteni ja alaa opiskelleitten ihmisten kanssa. Erityisesti väittelyt koskivat sitä, miten päähenkilön toiminta elokuvassa vaikuttaa katsojaan. tuleeko väkivaltaisuudesta, sen ymmärretyksi tekemiseestä yhteiskunnan todellisuudessa pikemmin sankari kuin kuvottavan ääliömäinen roisto. Muistaakseni elokuvan pohjana olevan kirjan tekijä, Anthony Burgess, arvosteli ohjaajaa siitä, että Alex ja porukkansa nousivat elokuvan tulkinnassa aikansa populaarikulttuurin idoleiksi. Kubrick taas pitää Alexin käyttäytymistä yksilöpsykologisena, jopa tiedostamattomana käyttäytymisena. No Kubrickin elokuvat eivät ole minun lemppareitani. Ovatko...

Elokuva sijoittuu vuoteen 1969 ja brittiläiseen tyttöjen oppikouluun. Niin sen aikaisilla naisopettajilla kuin tyttöoppilailla on salaisuuksia, jotka jotenkin selvittävät kummallisia tapahtumia. Pääosan Lydia saa koulussa psykogeenisiä kaatumiskohtauksia ja alkaa uhmata koulun tiukkaa kuria . Ilmapiiri luokassa ja Lydian kotona kiristyy. Koulussa alkavat pian muutkin kaatuilla Lydian tavoin . Kaikki tytöt viedään tutkittaviksi, eikä heistä löydy mitään vikaa, mutta sitä on olevinaan ihan oikein kutsua joukkohysteriaksi. Toki itse elokuvassa välillä viitataan kohdun ja hysterian välisestä suhteesta, sillä jo Hippokrateen, lääketieteen isänä pidetyn lääkärin aikana, tietyn tyyppisiä naisten oireita selitettiin kohdun muutostiloilla. Ja kohtu on kreikaksi hysteria. Samalla "hysteerisyys" yhdistettin naiseen. Vastaaviin oireisiin on tarjottu 1900-luvulle saakka parannuskeinoksi yhdyntää, ja elokuvan tapahtumissakin tähän epäsuorasti viitataan. Elokuvan voi katsoa Cineasti...

  Vajaa puolituntinen dokumentti kertoo minulle uskomattomia asioita, kun juuri ja juuri luulen ymmärtäväni, mikä Tiktok on ja yhtä hämärästi pystyn käsittämään miten algoritmi toimii. No joka tapauksessa toimittaja haastattele 11-vuotiaan pojan, Leon isää. Leolle algoritmin perusteella Tiktok on lähettänyt itsetuhoa vihjaavaa ja masentavaa viestiä. Miten sellainen voi nykymaailmassa olla mahdollista. Dokumentissa kerrotaan myös käsittämättömän suuria prosentteja esim. nuorten tyttöjen itsemurhakuolemista. Tänään luen Turun Sanomista, että itsemurhien määrä maailman onnellisemmassa maassa on kääntynyt nousuun. Ilmankos Tiktokin edustajia ei Yle ole saanut haastatteluihin. Jossakin muualla se jopa haastettu oikeuteen