Matthew J. Saville:Isoäiti/Juniper (2021) ****½

 

En ole nähnyt yhtään isovanhemmistani elossa. Se lisää kiinnostustani, ja elokuvan alkuperäinen nimi Junpereli Kataja symbolisoi sitkeyttä ja viisautta, uteliaisuus senkun kasvaa. Eikä turhaan. Ruth, jalkansa telonnut, ginistä tykkäävä isoäiti, ja hänen lapsenlapsensa Sam pakotetaan samaan taloon ja välillä ihan kahdestaan. Sam palvelee ja hoitaa kiukuttelevaa ja määräilevää Ruthia, kantaa Ruthin vessaankin, kun hoitajaksi pestattu Elleniltä palaa pinna ja Ruthin poika ja Samin isä Robert matkustaa Englantiin. Samin äiti on kuollut ja Samilla on huono omatunto ja ristiriitoja sisäoppilaitoksessa, mihin isä on hänet ohjannut.

Lievästi epäuskottavat tapahtumat johtavat Ruthin ja Samin ystävystymään, juomaan yhdessäkin tuhteja ginipaukkuja. Robertkin palaa takaisin Uuteen Seelantiin. Isä ja poika selvittävät välejään paremmiksi. Vaan Ruth jatkaa omaperäistä tyyliään. Joutuu sairaalaan tutkimuksiin, ja lääkärin mielestä Ruthin paikka on sairaalassa. Ensin Robertkin on samaa mieltä ja Sam välinpitämätön. Osin Ruthin organisoimissa bileissä Ruth tanssii jalat ilmassa niin poikansa kuin pojanpoikansa kanssa.

Ruth pitää sairaalassa painavan "terveyspoliittisen" puheenvuoron. Lopulta niin Robert, Sam ja Ellen vievät Ruthin takaisin kotihoitoon. He oppivat kunnioittamaan Ruthin elämäntyötä sotien eturintamien valokuvaajana ja saattavat hänen kauniiseen lähtöön ja ikiuneen.