Valokuvadokumentti Sodan silmät 1918 (2018) ****½
Katsoin 21 minuutin dokumentin tietämättä, ketkä olivat sen käsikirjoittaneet ja ohjanneet.
Hurja määrä mustavalkoisia valokuvia, joissa lähes kaikissa näytettiin kansalaissodan tapahtumia lasten ja myös nuorten, jopa sotilaiden silmin. Kuvista tai niiden väreistä voisi päätellä, että ainakin suurin osa päällystö kuvasi valkoisia ja hurjimmat kuvat, missä lapset katsoivat teloituksia ja myös kuolleita, koskivat punaisten kaatumisia niin taistelujen kuin teloitusten jälkeen. Joissakin kuvissa on merkitty punaisella täplällä jotain kohteen rintaan ehkä merkiksi punaisten puolella taistelleesta.
Samoin kuvat joistakin osallisista elävinä muuttuvat vähitellen punaiseksi taustaväriksi.
Eniten jään kauhistelemaan, miten ihan pienetkin lapsen saavat seurata hirmutekoja ihan läheltä. Mietin enoni kohtaloa Tammisaaressa ja mitä seurauksia pienten lasten elämään ja myöhempiin valintoihin kokemukset vaikuttivat. Tiedän että vanhempani, syntyneet 1914 ja 1915, äänestivät aina sosiaalidemokraatteja.
Jouko Aaltonen on syntyjään turkulainen ja Seppo Rustanius Tampereelta
rm, erittäin koskettava, katsoin kahteen kertaan, kuvat puhuvat minulle enemmän
VastaaPoistakuin monet kirjat ko tapahtumista, suvussa molemmilla puolilla, isän äidin isä oli
lempäälän kapinallisen punakaartin esikunnan johtaja, tammisaaren jälkeen ei enää
pystynyt terveenä elämään.
Vuonna 1900 syntynyt enoni yritettiin Parailla jallittaa valkoisten puolelle, kun ei suostunut vietiin Tammisaareen. Siellä ilmeisesti mieli meni sekaisin, ja hän vietti elämäänsä Paraisten kunnalliskodissa. Sitten hän 1960-luvulla hän sairastui, ja hänet vietiin Tammisaareen - miksi juuri sinne, en tiedä - missä hän menehtyi. Saatiin kuitenkin haudatuksi Paraisille - äitini toimesta
VastaaPoista