Mike Mills: Vuosisadan naiset (2016) ****½

 Tämämkin elokuvan katsoin Cieastista

Valitsin elokuva nimen perusteella. Ajattelin että se on jokin puolidokumentti ansioituneista ja tunnetuista naisista. Sitäkin selvemmäksi tuli, että hiukan historiaa ja Yhdysvaltojen kulttuuria taaksepäinkin kuvaava fiktio voi täyttää elokuvan nimen korkeat vaatimukset, ellei ole tosikko.

Niinpä 50-vuotias äiti Dorothea, 15-vuotias poikansa Jamie, heidän kotiaan remontoiva ja siellä asuva William sekä kaksi nuorta naista Julie ja Abbie lataavat täyslaidallisen itsensä etsimis- ja kasvudraamaa vuonna 1979 Kalifornian Santa Barbarassa.

Julie ja Jamie nukkuvat osin salaa samassa sängyssä. Juliella on seksitaustansa, Jamiella ei. Minusta kaikkein opettavaisin ja kypsin on heidän suhteensa ratkaisu. Toisaalta Annette Beningiä Jamien äitinä, hänen ilmeitään, eleitään ja äänenpainojaan ihailee välittömästi, niitä ei tarvitse eikä ehkä pystykään muistelemaan.

Dorothea pyytää Abbieta ja Julieta kasvattamaan Jamieta kasvamaan kunnon tai kunnialliseksi mieheksi. Sitä käydään nuorisokulttuurin musiikin kautta, mutta myös elokuvan naisten seksikokemusten, orgasmien, clitoriksen ja feminismikäsitysten kautta, joita William ja Jamiekin koettelevat puheissaan. Toki naisilla on sanottavansa miehen ja myös miehen kehon kohtaamisesta.