Matti Ijäs Sokkotanssi, uusi (1999) ****
Tämä on uusi teksti Sokkotanssista. Ehkäpä siksi, että tässäkin yksi merkittävä näyttelijä, vast`ikään menehtynyt Sulevi Peltola (1946-2025) tekee siinä taas yhden niin erilaisen roolin kuin yleensä. Mietinkin, valitaanko hänet usein sellaiseen osaan, mihin ei helpolla löydetä sopivaa esittäjää. Peltolan roolit eivät ole koskaan varsinaisia tähti- tai sankarirooleja, mutta tällä ketaa lähellä omia työteäviä kasvattajana ja opettajana. Harmillisenkin tuttuja omista kokemuksista tulee ajalta, jolloin toimin ns. epäsosiaalisten poikien vastaanottokodin niin johtajana kuin joskus opettajanakin hieman elokuvan Jonttia ja Länkiä vanhempien poikien pienessä laitoksessa.
En pääse mitenkään selville, missä merenrantakaupungissa Matti Ijäs on koruttoman elokuvan tehnyt. Hän on asunut Jontin ja Länkin ikäisenä pääkaupungissa ja myöhemmin Turussa. Jälkimmäisen maisemia ei minun muistini tavoita, vaikka olen 1950-luvulla asunut siellä. Eikä sillä väliä. Muitakin elokuvan "nimimiehiä" juten Pirkka-Pekka Petelius, Martti Suosalo ja Vesa-Matti Loiri elää tarinassa mukana enemmän tai vähemmän ijäsmäisissä osissa tuoden hihityttävää väriä ilmeisen omakohtaiseen ohjaajan muisteloon omasta lapsuudesta.
Ohjaajan historiasta löysin muitakin hänen lapsista kertovaa tarinaa. Etsinpä tihellä haravalla
rm, kyllä oli hieno ja koskettava ajankuva, felliinin amarkord tuli muutaman
VastaaPoistakerran mieleen, kyllä meni ohi kaurismäkeläisistä kun iskelmäkuorrutus puuttui.
En saa päähäni Amarcordia, mutta Fellinin jotenkin tuntien on helppo uskoa RM-henkilöä.Itse häntäkin vanhempana pidän kuitenkin varsinkin suomalaisia iskelmiä, nuoruuden kasvun rakennussisältönä tarinoita rikastuttavina - esim. Olavi Virran oma sanoitus Yö kerran unhoa annoit tai Sä et kyyneltä nää. Toisaalta en ole huomannut Ijäksen elokuvista mitään olennaista puuttuvan
VastaaPoistarr: Ensiksi, muistan lukeneena, että elokuva on tilattu Kotkassa. Tämä oli nähty aiemminkin, mutta oikein sopivasti unohdettu. Ijäs on aina hyvä ja tässä aivan mestarillinen. Ajankuva, yllätyksellisyys, posketon, uskomattoman mielikuvituksellinen huumori ja elämän surut ja jutut puolet koskettivat niin, että olisi halunnut elokuvan jatkuvan ja jatkuvan.
VastaaPoista