Sarah Polley: Women talking/ Naiset puhuvat (2024) ****½

 

Huhhuh mikä todellisuus fiktion takana.

Hurja tarina tältä vuosituhannelta - naisista muka pasifistisessa, mutta patriarkaalisen uskonnollisessa yhteisessä yhteisössä. Naisia raiskataan, lapsetkaan eivät ole turvassa miesten väkivallalta.

Naiset äänestävät keskenään mitä tehdä. Äänet menevät tasan - lähteä tai jäädä - kenties taistelemaan. Joku älykkö mies on sanonut ettei näin demokratiassa tapahdu: mutta tämän elokuvan todellisuudessa naiset uskossaan tekevät päätöksen, saman uskon sokeuttamana, missä ovat eläneet ja joka on lamaannuttanut heidän ajatuksensa ja itsenäisyytensä. Ja ihan elokuvan taustan reaalitodellisuudessa, hei eivät edes lähteneet, kuten elokuvan komea loppukohtaus näyttää.

Alun joukkoraiskauksen jälkeen elokuvassa puhuvat naiset. Yksi mies - August - on kirjurina - mutta jos oikein ymmärsin, hänkin miehen kehostaan huolimatta on mieleltään nainen.

Tuskalliselta tuntuu kuunnella naisten sinänsä monipuolista ajatustenvaihtoa. Miten helposti tilanteessa kuin tilanteessa perusteellaan näkökantoja uskonnolla ja jumalalla. Samakin nainen kääntää kantansa.

Olen samanaikaisesti lukemassa Åsa Larssonin psykodekkaria Solstorm Kiirunasta. Siinäkin on kysymys miesten hallitsemasta uskonnollisesta yhteisöstä ja naisten ja lasten asemasta. Nyt taidan mennä lukemaan kirjan 50 viimeistä sivua. Toivon että loppu antaa minulle rauhallisen unen