Peter Weir: Huviretki hirttopaikalle (1975) *****
Huviretkellä |
Huh, miten mieltä vahvasti askarruttava elokuvakokemus lähes puolen vuosisadan takana. Se kertoo yhteiskunnallisista luokkaeroista, yhteiskunnan ylläpitämä orpokoti ei ole yhtä arvokas kuin tyttöjen hyväntekeväissyysvaroilla ylläpidetty sisäoppilaitos, Australian alkuperäisasukkaitten ja englantilaisten maahanmuuttajien välit eivät ole automaattisesti kunnossa, selvittämätön nuorten tyttöjen katoaminen heidän päästyään synkkähenkisestä, suljetusta laitoksesta villiin ja vapaaseen luontoon fallossymbolisine vuorenhuippuineen rikkoo lopulta niin sisäoppilaitoksen kuin koko paikallisyhteisön. Sitä voi kuvata myös kausaaliseksi kertomukseksi, mitä mistäkin yhteiskunnallisesta vääryydestä seuraa
Kuitenkaan ohjaaja mitenkään selvästi vihjaa ketään yksilöitä syyllisiksi tai katoamisten selittäjäksi. Ja mitähän tarkoittaa kun yksi tytöistä Miranda, jota verrataan Botticellin maalauksiin, kertoo parhaalle ystävälleen, orpokodista tulleelle Saralle, ettei hän elä enää kauan.
Elokuva perustuu Joan Lindsayn samannimiseen romaaniin. Lindsay on käynyt tyttökoulua, joka siirrettiin lähelle Hanging Rockia, ja saattaa olla, että 1900-luvun alussa sen henki muistutti elokuvan Appleyard -sisäoppilaitoksen ilmapiiriä.
Kaikesta
yllä kirjoitetusta huolimatta itselleni tulee mieleen, että
pelastuneet tytöt vapautuvat niin kokonaan aikaisemman elämän
korseteinkin tukahdetusta seksuaalisuudesta ja vapaudesta, että he
karkaavat siitä muuttuakseen pikemminkin luonnon kuin yhteiskunnan
ehdoilla eläviksi aikuisiksi naisiksi. - Aivan kuten tekivät
Lemmilän vastaanottokodin pojat 1970 -luvulla, kun yrimme kasvattaa
ja opettaa heitä sosiaalisesti sopeutuviksi nuorukaisiksi.
Peter Weirin toinen minua kasvattajana ja opettajana koskettava elokuva on Kuolleitten runoilijoitten seura vuodelta 1989, missä Robin Williams uhmaa poikakoulun perinteisiä opetusmetodeja ja koululaitoksen johtoa.
Huviretken voi katsoa Areenasta tammikuun loppuun ja Runoilijoitten seuran maksullisista suoratoistoista
Hyvin kirjoitit! Weirin filmit ovat kaikki joko hyviä tai mielenkiintoisia. "Todistaja" on myös loistava
VastaaPoistaKiitos Juha. Todistajaa en muista nähneeni. Huviretkessä kaivoin aivonystyröitäni, ja muistelin mm. aboriginaaleista lukemaani kirjaa ja joitain historiallisia ja poliittisia yleishavaintoja sekä matkatavroittemme tarkistusta, kun tullikoira tuli haistelemaan Marjan kantamaa laukkua, missä oli puoliksi syöty reilun kaupan banaani, ja miten selvisimme siitä
VastaaPoista