Asa Helga Hjörleifsdottir: Kirje Helgalta (2022) Kirje Helgalta ***½

 

Olen lukenut toki niin islantilaisia kirjoja kuin katsonut maan elämää koskevia elokuvia. Viime mainituissa jylhät ja karut maisemat sekä lampaat ja perinteet ovat tärkeä osa tunnelmaa. Vuoteen 1940 sijoittuvassa elokuvassaviitataan ehkä perustelemattakin Euroopan mantereella riehuvaan sotaan, muuten kuvataan naisen ja miehen välistä rakkaudestta ja sen puutteesta. Niin Helga kuin kuin Bjarni ovat naimisissa, mutta eivät keskenään eivätkä onnellisesti. Luonnollisesti miettii tekeekö Bjarni oikein, kun yrittää säilyttää - tai olla luopumatta mistään -vaimostaan Unnuri tai Helgasta työstään tai Islannista kotimaanaan. Eivät sovi kaikki kohdat Kristiina Halkolan upeasta Ei, en halua puolikasta tulkinnasta

Kirje Helgalta yrittää pakottaa Bjarnin miettimään tekojaan, mutta elokuvan "taiteellisuus" siinä, mitä tapahtuu, sekottaa ainakin minun käsityksiäni. Itse asiassa asetun ehkä Unnurin puolelle - tai en ainakaan Bjarnin.

Väkisinkin tulee mieleen myös islantilainen Valdimir Johanssonin myyttinen elokuva Lamb vuodelta 2021, missä Noomi Rapace on lapsensa menettäneen äidin osassa.