Aki Kaurismäki: Calamari Union (1985) ***½

Frank

 

Olen nähnyt elokuvan joskus 1980 luvun lopulla. En silloin varmaan ymmärtänyt siitä paljon mitään, enkä myöskään pitänyt. Nyt katsoin uudestaan. Hoksaan että siinä kerrotaan sellaisten meidän nykyään itsestään selvien, lähes pakollisten maan tapojen ja epäoikeudenmukaisuuksien paljastamisesta ja rikkomisesta - myös laittomasti.

Minua kiusaakin ihmisten tappamiset ampumalla, sen sijaan nykyisenä taloudellisen eriarvoisuuden kasvuaikana sen sijaan maksamatta jääneet 15 Frank-nimisten miesten palvelut ja niitten lyhyet ja ymmärrettävät motiivit osuvat.

Vain harvat elokuvan tekijöiden eli sisäpiirin - rock-muusikot mukaan lukien - sanalliset ja konkreettiset "viisaudet" avautuvat katsojalle, ehkä helsinkiläisille paremmin kuin muille. Matkataanhan elokuvassa työläiskaupunginosa Kalliosta rikkaitten Eiraan ja meren rantaan, mistä voi vielä lähteä kahden hengen soutuveneellä Eestiin, huom. ei Viroon.

Tangosukupolven musiikista vastaavat Olavi Virta omalla kappaleellaan Sä et kyyneltä nää ja Eino Grön (?) Kaarlo Valkaman sanoittamalla ja säveltämällä Valkovuokot.