Katja Gauriloff: Je´vida (2023) ****
 |
| Je´vida pakkosuomalaistamiskoulun jonossa |
Saamelaisten
kohtaloa Suomessa vielä 1980 -luvulle saakka avautuu vaikeasti
minulle, jolle Lapin ihmisten kohtalot, elinolosuhteet ja luonto ovat
jääneet varsin vieraiksi. Mutta poikani herättämä uteliaisuus ja
"filmihulluus" saa minut hieman luntaten katsomaan
ensimmäistä koltansaamenkielistä
elokuvaa.
Se kertoo Je´vidan eli myöhemmin Iidan elämästä. Hän on joutunut yhteiskunnan pakkosuomalaistamista ajavan koululaitoksen ja oman elämänsä raskaitten muistojen uhriksi tai vangiksi, ja lopulta häpeää saamelaistaustaansa. Kuolleen siskonsa tyttären Sannan kanssa hän matkustaa kotitilalle. Iida yrittää tuhota muistojaan polttamalla mm. valokuvia ja suunnittelee myyvänsä tilan. Sanna puolestaan tuntee kummallista kaipuuta metsään. Hän haluaa maalata sitä, vaikka ei tunnista juuriaan.
Lopulta vanha Iida
löytää heidän Ukin kanssa yhteisellä kalaretkellä hukkaamaan
puukon. Se saa
hänet kertomaan Sannalle tämän kaipuun juuret.
Elokuva kertoo suomalaisesta rakenteellisesta rasismista ja eriarvoisuudesta, mitä viime aikoina on yritetty ratkaista, mutta tulokset ovat jääneet taloudellisista ja poliittisista syistä puoleen väliin.
Itse katsoin Via Playlta mustavalkoisen, surumielisen ja koskettavan elokuvan.
Kiva, kun tartuit suositukseeni. Ei auennut minullekaan ihan helposti, koska aihe on vieras myös minulle. Mutta nyt vähän tutumpi. Kävin katsomassa leffan näytöksessä, jossa Gauriloff oli itse paikalla. Hän kertoi, että on itse äitinsä puolelta sukua kolttasaamelainen, mutta ei ole oppinut äidiltään koltansaamea. Näyttelijöitä oli kuulemma vaikea löytää, koska koltansaamea puhuvia ihmisiä on ylipäänsä niin vähän. Käytännössä kaikki koltansaamea elokuvassa puhuvat ovat hänen sukulaisiin, joita hän joutui suostuttelemaan elokuvaan. Kontrastina elokuvaan oli tärkeää saada myös ammattinäyttelijöitä (Saarla, Palo), joiden kanssa kohtauksia ei joutunut työstämään niin paljon.
VastaaPoistaMinäkin olen nähnyt elokuvan näytöksessä, jossa ohjaaja oli paikalla. Saamelaisten kohtelu on häpeällinen jakso maamme historiaa! Tämä elokuva on tärkeä, jotta emme sitä unohtaisi. Pienen kolttasaamelaisten heimon itsearvostukselle omakielisen elokuvan merkitys on tietysti mittaamaton.
VastaaPoistaKyllä minullekin - kiitos elokuvan - on käynyt niin, että varsin vieras asia on alkanut kiinnostaa enemmän. Muistnko oikein, että Keskustapuolue halusi jotain huononnuksia Marinin hallituksen esitykseen, ja niin se meni läpi?
VastaaPoista