Dokumentti Karkotetut (1997)***

 

Tapasin reilu viikko siiten kolme entistä työkaveriani. Olimme aikoinaan kaikki töissä Helsingin kaupungin lastensuojelutoimessa, minä vuosina 1969 - 1981, ns. epäsosiaalisten poikien vastaanottokodin johtajana, toinen mies Nuorten työkodin johtajana ja kaksi naista avohuollon sosiaalityöntekijöinä.

En tiedä, miten pitkään he tekivät työtä lastensuojelussa eli olivatko he vielä samalla alalla 1997. jolloin dokumentti Karkotetut Helsingin Vesalasta valmistui. Luultavasti.  Ehkä he ovat olleet jossain tekemisissä vastaavan ankeuden ja vaikeuksien keskellä: päihteet, huumeet, väkivalta, hajonneet perheet, aikuisten työttömyys, yhteiskunnan palvelujen puute. Päähenkilöitä yhdistää kummankin perheessä tapahtunut väkivaltainen kuolema.

Tunsin usein itseni voimattomaksi 10 - 15-vuotiaitten vastaanottokodin poikien kasvattajana. Nyt - katsottuani dokumentin - en ihmettele, että lastensuojelu on nuorten huumekuolemineen ja väkivaltarikoksineen yhä useammin niin lehtien otsikoissa kuin television ajankohtaisohjelmissa. Eikä ole kysymys vain Helsingin lähiöistä, vaan ainakin täällä Turussa on suhteellisesti lähes yhtä paljon ja vakavia ongelmia.

Suosittelenkin taustaksi lukemaan Iida Rauman Finlandia-palkitun kirjan Hävitys - tapauskertomus. Se kertoo kolmesta hävityksestä, kouluväkivallan hävittämistä yksilöistä, talouspoliittisen vallakäytön hävittämisestä Turussa sekä maapallon tulevaisuudessa.

Kaiken kaikkiaan Karkotetut ei ole mitään mieltä ylentävää seurattavaa. Itse asiassa kuvittelin sen joistakin Areenan vuosiluvuista sijoittuvan 2010 -luvulle, enkä tiedä onko tilanne Vesalassa muuttunut, ja ties mihin suuntaan