Maria Fredriksson: Gullspångin ihme (doc 2023)) ****½
 |
| Gullspåmgin ihme? |
Sekavia, ristiriitaisia ja hämmentäviä tunteita ja ajatuksia herättävä. Ehkä juuri siksi nuo runsaat tähdet ja tarina tulevat uniinkin, mutta ei pahoihin, vaan kysymyksiin Mengelistä, uskosta ja uskonnosta kahtena eri asiana kuten oikein onkin- niin ja tietenkin DNA :sta ja identiteetistä. geeneistä vai kokemuksista.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan kokemusten ja ympäristön vaikuttavan geenejä enemmän yksilön elämän kulkuun, vaikka en kielläkään identtisten kaksosten tuntemuksia yhteenkuuluvuudesta ja saman tyyppistä taipumuksista. Kannattaa lukea esim. Elvi Sinervon teos Viljami vaihdokas.
No onneksi elokuva ei anna yksioikoista vastausta mihinkään suuntaan, ja siihenkin on niin todistajien lausunnoilla, virallisilla asiapapereilla ja vaikkapa poliisin toiminnalla osuutensa.
Yksi kysymys kuuluu, onko identiteetti laillinen ja yyhteiskunnallinen asema, sukulaisuussuhde vai henkilökohtainen kokemus ja mieliala.
Elokuvan voi katsoa Areenassa
Huomasin elokuvan alkupuolella automaattisesti asettuvani Olaugin puolelle, koska Karin ja May-Elinin maailmankatsomus oli niin uskonnon sävyttämä. Mutta kun Olaugin tausta armeijan palveluksessa selvisi, niin tilanne muuttuikin. En ollutkaan enää kenenkään puolella, mikä muutti katsomiskokemusta.
VastaaPoistaDokumentissa oli kiinnostavaa se, miten dokumentintekijät toivat itsensä aika poikkeuksellisesti esiin heti elokuvan alkukohtauksessa ja kohtauksessa, jossa lamppu tippuu katosta. Olin katsomassa elokuvaa näytöksessä, jossa ruotsinsuomalainen kuvaaja Pia Lehto oli paikalla keskustelemassa yleisön kanssa näytöksen jälkeen. Hän kertoi, että elokuvan materiaalia kuvattiin neljän vuoden ajan ja materiaalia oli valtavasti. Sekin kertoo siitä, että myös dokumentin tekeminen on täynnä valintoja ja vaikkapa leikkaa-jan valinnat määrittävät hyvin paljon sitä, minkälainen kuva katsojalle syntyy. Tällainen voi unohtua helposti dokkareita katsoessa.
Näytöksessä kuvaaja kertoi myös kysyttäessä, että kukaan elokuvan keskushenkilöistä ei halunnut selvit-tää ristiriitaisten geenitestituloksia sen pidemmälle, eivätkä esim. tehdä kolmatta tekstiä. Se kertoo siitä, miten he halusivat kaikki luoda oman todellisuutensa, eivätkä välittäneet niinkään faktoista.
Samoin kävi minullakin - alusta alkaen vierastin Karin ja Mayn ajatusmaailmaa, mutta kun Olaug alkoi leuhkia älykkyydellään ja kouluksellaan, se alkoi tympiä. Mutta en sillekään mitään voi, että inhimillisiltä alkoivat tuntua kaikki epäilytkin ns. tosiasioista, miten voivat DNA-tuloksetkin muuttua ja syntymätodistukset ja poliisitutkimukset olivat hiukan mitä sattuu. Ei ihme että syntyy salaliittoteorioita kun kuulee, miten paljon aineistoa on ja miten sitä on editoitu.
Poista