Olivia Newman: Suon villi laulu (2022) ***
 |
| Tammia suolla on paljon kaadettu, ehkä sekin kerrotaan kirjassa |
Sain vinkin elokuvasta kaupungista maaseutuun muuttaneelta ja jo aikaisemmin luontoon ihastuneelta naiselta. Hän ei arvioinut sitä, mutta en ihmettelisi jos kovasti tykkäisi siitä.
Elokuva tarinasta ja lähtöasetelmasta minäkin kovasti pidin, mutta jotakin oikaistiin melko kevyesti. Miten tuonne suomaastoon yksin jääneestä tytöstä tulee varsinainen luonnontutkijanero, joka kirjoittaa luonnonilmiöistä useammankin tieteellisen kirja. Ilmeisesti se selviää tarinan pohjana kirjasta. Eikä elokuvan päähenkilönkään, Kyan, roolihahmo minun mielestäni siihen kovin hyvin osu.
Niinpä pääjuonniksi aukeavat Kya kaksi rakkaussuhdetta - Tate ja Chase. Tate opettaa hänet lukemaa ja siten ymmärtämään paremmin suon - tai itse asiassa elämän - lainalaisuuksia. Chase sen sijaan itsekin tietoinen omasta vastuuttomuudestaan, mutta jatkaa sitä Kyan kanssa. Lopulta hän yrittää raiskata Kyan, mutta siihen rämelikka on liian vahva.
Chase sitten kuolee pudottuaan suon näköalatornista, kun Chasen ja Kyan suhde on meneillään, ja niinpä vanhakantainen kyläyhteisö pitää Rämelikka Kyaa murhaajana ilman se konkreettisempaa näyttöä.
Itse asiassa Kyan puolustajaksi asettuu mies, joka pystyy auttamaan Kyaa ja vakuuttmaan yllättäen valamiehistönkin Kyan syyttömyydestä, vaikka nainen ei paljon tätä auta.
Loppu on joko "onnellinen" loppu tai tarinan historian selvennys. Tiedä häntä kun en ole lukenut kirjaa.
Kuulin elokuvaa kehuttavan, mutta en ehtinyt nähdä. Luin sen sijaan kirjan. Se oli koskettava ja vetävä. Ns amerikkalaiset juonenkäänteet ja nuo, mistä kirjoitit, olivat ihmettä ja onnea. Sellaiset vetosivat itseni romanttiseen ja onnelliseen loppuun toivotaan osaan itsestäni. Ehkä loppuratkaisu oli lopulta hyvä.
VastaaPoistaEn ole siis lukenut Delia Owensin kirjaa, jota on todella kehuttu. "ja onnelliseen loppuun toivotaan osaan itsestäni". En ole varma mitä Anonyymi tarkoittaa.
VastaaPoistaItsekin pidän siitä että kirja tai elokuva näyttää ainakin suunnan, mistä ratkaisua parempaan todellisuuteen voi ja pitääkin etsiä, mutta minusta se elokuvassa tuntui naivilta ja toisaalla ylimalkaiselta,
"hyvältä onnellisuusmerkityksessä"
Minäkin olen lukenut vain kirjan, ja se riitti, vaikka varmaan elokuvassa on hienoa luontokuvausta. Se olikin kirjan parasta antia; tarina oli minusta epäuskottava. Lukutaidottomasta villistä lapsesta taiteilijaksi ja tutkijaksi tuosta noin vaan ja omin avuin... ja lisäavuna tietysti upea ulkonäkö. Niin amerikkalaista!
VastaaPoistaOlisin jättänyt kirjan kesken, ellei se olisi ollut lukupiirikirjamme. Taidan olla saippualle allerginen ;)