Lee Isaac Chung: Minari (2021) ****½

Jakob ja David, isoäiti ja Monica ja Anne

 

"Tarkoitatko että me emme voi keskenämme pelastaa elämäämme, vaan että siihen tarvitaan vain rahaa?" Näin sanoo tai kysyy perheen äiti Monica mieheltään Jakobilta. Tätä pidän yhtä omista kokemuksistaan Arkansasissa eläneen ohjaajan elokuvan avainlauseena tarinassa, missä amerikkalaiseen unelmaan takertunut uudisraivaajamies on tullut toteuttamaan identiteettiään. Ja minari puolestaan on hauras korealainen viljelykasvi. Sen hoksaa kotiapulaiseksi Koreasta paikalle tilattu mummo, Monican äiti. Hän auttaa alkuun minaria lähipuron rannassa ikään kuin muistuttamaan niin juurista kuin symboliksi Jakobille vielä mahdollisuudesta - osittaisen katastrofin jälkeenkin.

Mummon ja 6-7-vuotiaan pojan Davidin välien selvittely on elokuvan suola, ja isosisko Anne perheen sosiaalinen kitti, varaäiti. Ehkä elokuvan kauneuden, haikeuden ja tasapainoisuuden tunnelma on juuri sama kuin Annen osa. Riitojen ja tilanteitten rauhoittaja ja auttaja, mikä ei tee elokuvasta ylitsevuotavasti sen paremmin aggressiivista kuin ylitunteellisesta. Elämä jatkuu ja se kantaa, vaikka on sairauksia ja kulttuurien ja tapojen ristiriitoja.

Hellän riipaisevan elokuvan voi katsoa Yle Areenassa.