Joonas Pajunen ja Max Seeck: Koputus (2023) ***

Perintötalossa

 

Tälle elokuvalle joku on antanut uuden genren - folkkikauhu. Folkki viitannee kansantaruihn. On synkkää metsää ja sen hyviä ja pahoja henkiä, on raakoja ja selvittämättömiä henkirikoksia ja arvoituksiksi jääviä tapahtumia.

Mutta ennen kaikkea taitaakin olla kysymys perhetragediasta, patriarkaatista, lapsista ja äidistä, joista toisista isä välittää, toisia halveksii. Ja sitten lähdetään tutkimaan aikuisten lasten voimin tutkimaan vanhaa kotia ja sitä ympäröivää metsää - sitä missä vanhat kauhut ja veriteot tapahtuivat, mutta se on samalla kolmen sisaruksen yhteinen perintö, minkä panemisesta rahoiksi tai säästämiseksi luontoarvojen takia sisarukset äänestävät ja kokevat ansaitsemiaan pelkoja.

Elokuvassa kuljetaan kahdessa ajassa, ja kun naiset ovat jotenkin samannäköisiä, on joskus pudota kärryiltä. Itse perheen tragedia on tietenkin kauhua, ja varsinaiset kummituskauhut jäävät syrjään. Sen sijaan loistavat näyttelijät paneutuvat upeasti omiin kauhumuistohinsa