Tervo: Kekkonen 7/8 (doc) ***

 

Eipä ollut niin muistoja - tai ainakaan niin mielenkiintoisia - kuin edellinen vuosista 1975 -77. Tai sitten olivat haastattelut ja niiden kertomat tiedot sen verran tuoreempia ja siksi helpompia palauttaa mieleen, ettei oikein sytyttänyt. Kekkosen pojanpojan Lenin- ja Mao-kuvat seinillä toki yllättivät. Myös kuvaus siitä, miten Kekkosesta tuli myöhemmin radikaali, mitä kuvasi ehkä eniten SDP:n vasemman laidan ajattelua pani miettimään. Hienoin saavutus oli kuitenkin torjua vaatimukset yhteisistä sotaharjoituksista Neuvostoliiton kanssa vaikenemalla kolahti - siis en muistanut.

Maarit Tyrkön ja Kekkosen suhde jää jotenkin kummallisesti auki. Ehkä Tyrkön itsensä suojelemiseksi. Loppu on siten aika surullista kerrottavaa, miten vallasta luopuminen on vaikeampaa kuin sen saavuttaminen - siihen ei auttanut muu kuin sairastuminen ja sen vieneet voimat, jonka toteutti pääministeri Mauno Koiviston majesteettirikos kieltäytymällä presidentin käskystä hajottaa hallitus