Francois Truffaut: Viimeinen metro (1980) ****

Bernard ja Marion

Jälleen kerran on tunnustettava, että tämänkin elokuvan käänteitten ymmärtämistä olisi auttanut parempi toisen maailmansodan tuntemus.

Gestapo tai natsit pitävät valtaa Pariisissa. Jotkut yrittävät selviytyä hännystelemällä, vastarintaliike yrittää toimia nimensä mukaisesti, varaton teatterikin miettii keinoja voidakseen jatkaa toimintaansa, ja lisäpainolastina on sen legendaarinen ohjaaja, juutalainen mies Lucas (Heinz Bennent).

Elokuvan alussa teatteriin palkattava näyttelijä Bernard (Gerard Depardie) joutuu allekirjoittamaan lausunnon, ettei hänellä ole mitään juutalaisia juuria. Teatterin juutalainen ohjaaja piiloutuu teatterin kellariin, ja hänen vaimonsa Marion (Catherine Deneuve) jatkaa näytelmän Kadonnut johtamista ja pääosan esittämistä.

Henkilökohtaisemmalla tasolla valta- ja ihmissuhteet liittyvät teatteriin. Voisi väittää, että teatteri on elokuvan pääosassa. Katsojaa tulee yllätetyksi kuvitellessaan tapahtumien olevan todellisuutta, mutta kyseessä onkin näytelmä tai sen harjoitukset rekvisiittoineen. Ehkä on helposti aavistettavissa, että Bernard ja Marion rakastuvat toisiinsa. Tosiasiallisesti Lucas ohjaa ja seuraa salaputken avulla näytelmää, ja arvaa, mitä Marionin ja Bernardin välillä on tapahtumassa.

Aivan lopussa elokuvan tapahtumat saavat uuden käänteen Normandian maihinnousun seurauksena. Lucas ohjaa uuden näytelmän, missä Marion ja Bernard selvittävät vaikeaa ja yksipuolista suhdetta. Väliin mahtuu  hurjasti monimutkaisia sosiaalipsykologisia lainalaisuuksia. Niitä voi arvuutella, mutta osumatarkkuus ei ehkä nouse korkeaksi.