Taavi Kassila: Petos (1988) ****

 

"Jos ei muuta, niin upea ajan kuva", sanoo Petreliuksen uimakaveri ja saa minut ylipuhutuksi viettämään maanantai-iltaa televisiota katsellen. Enkä kadu.

Aika on siis vuodet 1950-1954, jolloin Hentomielinen Sorjonen kumppaneineen ryösti Vuorityömiehenkadun postikonttorista Helsingissä kaksi miljoonaa markkaa ja Suomi eli jo 1952 olympiahuuma ja juhli Armi Kuuselaa.

Itse en tunne koko rikosten - ja petosten tarinaa, mutta jouhevasti se etenee, vaikka en pysy kärryillä juonen yksittäisissä käänteissä. Jussi Kylätaskun käsikirjoituksen yhteiskunnallinen näkökulma valitettavasti puuttuu, ja niinpä elokuva on joskus pelkkää äksiöniä.

Varmaan yhden lisätähden elokuva saa juuri tuosta ajan kuvasta: alkavan, oman nuoruuden tutut autot, Kakola, virkapukuiset poliisit, naisten alushameet, ja miesten alushousut, itse asiassa kaikki pukeutuminen,  tupakka, radio, käsityökalut, lankapuhelimet, Turku ja Helsinki.

Ja ennen kaikkea rakastamani näyttelijät: Paavo Pentikäinen, Elina Salo, Eeva Litmanen, Liisa-Maija Laaksonen, Sulevi Peltola, Martti Tshokkinen - viime mainittu kuin ilmetty Joel Rinne ohjaajan isän hahmo komisario Palmu.