Pedro Almodovar: Naisia hermoromahduksen partaalla (1988) ****
 |
| Carlos ja Pepa keskimmäisinä kuvassa |
Jos on omassa elämäntilanteessa ankeata, tammikuun taivaalta sataa vettä ja silti pelkää kaatuvansa, niin tässä sinulle rakkausdraama, joka kääntyy nuorten, elokuvan nimen mukaisten naisten komediailotteluksi modernissa kerrostaloasunnossa, mistä puolet on parveketta.
Ohjaajan suosikkimiesnäyttelijä Antonio Banderas on epävarma ja änkyttävä nynny
Carlos. Pepaa, rakastajan jättämää raskaana olevaa naista esittää Carmen Maura. Vauhdikas ja välillä sekava juoni päättyy siihen
että Pepa pelastaa rakastajansa, jonka vaimo yrittää ampua.
Kun kirjoitan tätä, sääolosuhteet vastaavat tekstin ensimmäistä lausetta, mutta oma mielialani on toiveikkaampi. Ehkäpä minun kannattaa opetella katsoman myös värikkäitä ja uskottavuuden rajamailla liikkuvia komedioita, varsinkin kun niissä sankarit eivät ole machoja ja taitaa elokuva täyttää Bechdelin testinkin. Joka tapauksessa naiset ovat tärkeämmissä osissa.
Katsoimme tämän jo ennakkoon Areenasta. Ei ollut minunkaan mielialani parhaimmillaan ja elokuvan alussa tuntui, että mitäs Almodovar tällaista ... Filmi otti kuitenkin mukaansa, sukupuolirooleja, vallankäyttöä, ns normaalia käyttäytymistä ja moraalia riepoteltiin suloisesti sekaisin.
VastaaPoistaKiitos taas aivan mainion osuvasta ja terävästä kommentista. Siis kyllä komediakin voi käsitellä valtaa ja moraalia, ja sopivat ylilyönnitkin vain kirkastavat sanomaa
PoistaOlin nähnyt joskus muinoin Naisia hermoromahduksen partaalla, mutten muistanutkaan, miten hervoton leffa se oli - aivan erityylinen kuin omakohtainen, hieno ja vakava luopumisen ja vanhenemisen kuvaus Kärsimys ja kunnia. Suosittelen myös dokumenttielokuvaa Antonio Banderas ja Pedro Almodóvar.
VastaaPoistaSamanmoinen muistikokemus mainituista kahdesta elokuvasta, suosittelemasi dokumentti taitaa tulla tänään Teemalta
Poista