Zaida Bergroth: Marian paratiisi (2019) ***

 

Kun on lukenut tietoja unissasaarnaaja Maria Åkerblomin häikäilemättömyydestä ja jopa taustasta henkirikoksiin, odotti auttamatta kovempaa tuomiota uskontoon perustuvalle manipulaatiolle. Eli hiukan oli pettymys, kun muistelee saman ohjaajan railakasta ja iloluonteista Tove-tulkintaa, missä hyvyydestä ja kauneudesta sai iloita koko elokuvan ajan.

Niinpä Marian paratiisissakin kauneinta ja herkintä oli Salomen (Satu Tuuli Karhu) ja katutyttö Malinin (Saga Sarkola) aito ystävyys. Malinin lumoava ja vangitseva katse toi hyvän mielen yöuneenkin.

Malinin katse

Elokuvassa toki Maria (Pihla Viitala) taisi särkeä senkin ihmissuhteen. Hienosti Pihla Viitala osasi ikään kuin olla uhrinsa lämpimästi valloittava ja samalla hänestä huokui kylmä ja laskelmoiva paatumus. Siis samalla intensiteetillä kuin Tove-elokuvan hyvyyden ja kauneuden olisi ohjaaja voinut tuoda esiin åkerblomilaisuuden pahuuden ja rumuuden.

Sadan vuoden takaisia lahkoja tms. esiintyy vieläkin. Olohuoneeni ikkunasta näkyy Martin kirkko. Siellä kokoontuu tiistaisin ns. Ilpoisten piiri. Menin tietämättäni moisesta piiristä kerran esittelemään ystävilleni kirkkoa. Saimme nähdä spektaakkelin, missä ihmiset kertoivat ihmekokemuksistaan ja uskoon tulostaan.