Alfred Hitchcock: Marnie - vaarallisella tiellä (1964) ***

Tippi Hedren lähdessä pakoon - ehkä elokuvan ohjaajaa

 

Minulle tulee mieleen ensimmäiseksi Tippi Hedren ja hänen kokemuksensa ohjaajan alistamana niin Marniessa kuin Linnuissa. Olen myös lukenut ohjaajan pakkomielteisyyttä vaaleatukkaisiin naisiin. Kim Novak, Grace Kelly, Janet Leigh ja Tippi Hedren.


Marnie on ehkä sukupuolisesti käänteinen Norman Batesille Psykossa - ja samalla lähes yhtä epäuskottava, onneksi ei kuitenkaan yhtä väkivaltainen. Freudilaiset ja psykoanalyyttiset keskustelut ja tulkinnat alkoivat kuvottaa minuakin, jolla on taipumusta psykologisointiin.


Vaarallisinta on tietenkin, että yleistää nämä perin yksilölliset tarinat Psykon ja Marnien jotenkin koskemaan naisten seksuaalisuutta tai frigidiyttä tai miesten väkivaltaisuutta ja neuvokkuutta. Silloin ollaan todella vaarallisella tiellä eli ihailemassa Hitchcockin pakkomielteitä


Sympatiani tai empatiani on kuitenkin kovia kokeneen niin näyttelijänä kuin Marnien roolissa Tippin puolella.. Hän on vahva myös niin lintujen hyökkyksiä kärsivässä roolissa kuin menneisyytensä kauhujen kantajana. Ehkä tämä sympatia juontaa juurensa siitä, että minunkin elämäni tärkeimmät naiset ovat kaikki vaaleaverikköjä.


Suosittelen myös lukemaan Håkan Nesserin kirjan, mistä on tehty myös elokuva: Kim Novak ei uinut koskaan Genessaretjärvessä


Kommentit

  1. Aamulehti antoi ennakkoon elokuvasta yhden tähden, jossakin muualla oli neljä. Freudilaisuus oli tosiaan kiusallisenkin silmäänpistävää ja kömpelöä. Sitä se ei tainnut olla elokuvan tekoaikaan ja kyllä minun omassa nuoren tytön ja naiset elämässäni se on tietyissä asioissa ollut pätevä selittäjä. Niinkuin usein elokuvaa katsoessa eläydyn tarinaan niin, etten kykene katsomaan sitä ulkopuolisena. Niin kävi nytkin, tulkinta ja kriittisyys nousee vasta jälkeenpäin.

    VastaaPoista
  2. Minulla on Aamulehden lukijan kanssa varmaan sama, mukana elävä tapa katsoa elokuvia. Nyt toki tuohon Tippi-empatiaan vaikutti vahvasti, mitä olin lukenut hänen kokemuksistaan Hitchcockin ohjauksissa. Eikä James Bond -Sean Conneryn Mark, joka kummasti rakastui ja Marnieen ollut yhtään minun mieleen. Epäuskottavan rauhallinen ja auttavainen oli hänen sankariroolinsa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti