Bernardo Bertolucci: Suojaava taivas (1990) ****½

 

Bernardo Bertolucci: Suojaava taivas (1990) ****½

Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta en etsi sitä tekstiä. Olen aina pitänyt siitä, liittyneekö Afrikka-suhteeseeni, minkä taustalla kehitysyhteistyötä Tansaniassa ja Ghanassa ja muuta aikaa Keniassa, Gambissa ja Marokossa ja ehkä Albert Camus ja Sivullinen.

Mutta tänään elokuva palaa mieleen erityisesti 1940-luvun kolonalisoituneessa ja kuumassa autiomaassa, joka hajottaa vieraitten pyrkijöitten, taitelilijapariskunnan ja heidän liikemiesystävänsä keskinäiset suhteet, mutta toisaalta myös heidät itsensä, yksi kerrallaan.

Algeria ja autiomaan todellisuus on liian erilainen amerikkalaisen ja länsimaisen hyvinvointiyhteiskunan ihmisill. Heidän minuutensa tuhoutuu. Muistan itseki, kun Dar Es Salamissa - tyttäreni umpisuolileikkauksen jälkeen - toimin täysin sitä oppimaani moraaliani vastaan, joka ei sitten toiminutkaan. Se osoittautui pelkäksi kuplaksi

Jostakin syystä Suojaava taivas nousee aina mieleeni, kun puhutaan minulle tärkeistä rlokuvista. Se on vaikea ja ahdistava, se osuu.

Ehkä elokuva palaa mieleeni sen helteen takia, mikä Turkua nyt riivaa ja mitä on iän myötä yhä vaikeampi kestää