Ari Matikainen: Karpo (2020) ***
 |
| Hannu Karpo ja Ensio Itkonen |
Jo aikoinaan kun katsoin Yleltä Karpolla on asiaa - ohjelmia, minulla heräsi ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Eikä myöhemmin Maikkarilla näytetyt jutut sitä muuttaneet, koska niin harvoin avasin moisen kanavan.
Itse olen yrittänyt - äidinmaidosta näkemyksen imeneenä - katsoa elämää ja yhteiskuntaa syrjäytettyjen ja "luusereitten" näkökulmasta. Niinpä yksi koulutus- ja ammatinvalintaani vahvasti vaikuttanut elokuvakin on Aarne Tarkaksen Olemme kaikki syyllisiä.
Ristiriidan aiheuttanee tapa, millä syrjäytettyjä Karpo esittää. Ymmärrän hyvin niitä, jotka kuvaavat Karpon näyttöjä sosiaalipornoksi. Toki toisaalta julkisuuteen Karpo nosti näkökulmia, jotka johtivat lainsäädännön muuttumiseen - ja asenteiden esim. alkoholismiin - suuntaan jos toiseenkin.
Toki vanhat, mustavalkoiset maisemat ja poliisit herättävät nekin väriensä mukaisia muistoa. Onkohan niissä Karpon ohjelmissa mitään juttuja koulukodeista? Pitänee ottaa selvää.
Mikä aikoinaan inhosin Karpon ohjelmaa ja lopulta en viitsinyt katsoa. Luulen ja tiedän monen asian vääristyneen ja ihmisten saaneen kohtuuttoman "Karpon tuomion". Sen ajan tv-julkisuus leimasi täysin eikä puolustautumismahdollosuuksia ollut.
VastaaPoistaTässä "dokumentissakin" käytettiin ehkä hymähdellen käsitettä sosiaaliporno. Ensimmäisen kerran taisin kuulla sen Rainen suusta. Mietin näitä MOT- ohjelmia. Niissä käydään enemmänkin systeemien ja rakenteiden ja niitten ylläpitäjien kimppuun kuin uhrien. Nämä ylläpitäjät ovatkin rakentaneet suojakseen melkoisia, monen sorttisia muureja
PoistaEn ole Karpon ohjelmia katsonut (enkä populistista Kansanradiota pystynyt kuuntelemaan). Ajankohtaisohjelma, joka lähtee hakemaan oikeutta sorretulle yksilölle, sortuu itse helposti yksinkertaistuksiin ja ylilyönteihin. Esimerkiksi käy vaikka MOT:n ohjelma Punaopiston painajainen (v. 2011). Hyvässä fiktiossa yksilötarina puhuttelee tunteita usein vilpittömämmin. Karpo-dokumentti tarjosi kuitenkin kiinnostavaa ajankuvaa, Karposta henkilönä ei niinkään. Hän näyttäytyi katkerana eläkeläisenä, vanhana karjalankarhukoirana, joka äyskii lämpimikseen.
VastaaPoistaAllekirjoitan tämän hyvän fiktion mahdollisuuden parempaan. Ehkä siksi että tykkään itsekin kirjoittaa sellaisia tarinoita, joiden ideana on uskottavuus: "noinkin olisi voinut tapahtua"
PoistaPunaopiston painajaista en ole nähnyt, vaikka jonkin kriteerin mukaan ole ollut vastaavassa opettajana neljännesvuosisadan