Teemalta kolme viiden tähden kotimaista
Uusi vuosi alkaa elokuvan ystäville Teemalla herkullisesti. Poimin kolme kotimaista lyhyin kuvauksin ja muistinvaraisesti.
Matti Ijäs: Painija (1985)
Esko Hukkanen ja Soli Labbart pakenevat hoitolaitoksesta ja viettävät täyttä elämää tyhjässä junanvaunussa, He työntävät ja vetävät sitä yhdessä, kunnes viranomaiset katkaisevat kauniin ja aran rakkauden tylyllä ja kohtalokkaalla tavalla
Ma 3.1.klo klo 12:00
Jarmo Lampela: Eila (2003)
Ankeassa elämäntilanteessa elävä Eila (Sari Mällinen) nousee lopulta mukaan valtionyhtiön siivoojien rintamaan, jotka haastavat yhtiön oikeuteen Esko Ahon hallituksen aikana. Taustana joukkoirtisanomiset Engelissä kaksi päivää ennen joulua.
Ti 4.1. klo 13:20
Erik Blomberg: Valkoinen peura (1952)
Ohjaajan puolison Mirjami Kuosmasen mestarillinen, pitkälle itse käsikirjoitettu tulkinta tulisieluisesta naisesta, joka voi mytologian mukaan muuttua peuraksi. Ulkomailla palkittu elokuva.
Ke 5.1. klo 12:00
Kommenteissa kerrotaan elokuvasta Ikitie
 |
| Sara eli Sidse Babett Knudsen elokuvasssa Ikitie |
Suosittelut myös Ikitielle (Yle Areena), joka kertoo miehestä, jonka Lapuan liike kyyditsee itärajalle ammuttavaksi. Mies onnistuu pakenemaan rajan yli Neuvostoliittoon, jossa hän päätyy amerikansuomalaisten yhteisöön Karjalassa. Elokuva nostaa esiin onnistuneesti huonosti tunnettua historiaa.
VastaaPoistaTulipa sitten katsottua Ikitie, mitä olin kuullut muittenkin kiittävän
PoistaAJ Annala: Ikitie (2017) *****
Taas kerran minulle käy niin, että elokuva kertoo minulle järkyttävän tarinan vajaa sadan vuoden takaa, tositapahtuviin pohjautuvan tarinan, mistä minulla ei ollut oikein minkäänlaista muistikuvaa.
Elokuvan (Maryn ?) loppusanat ovat parasta historian kertausta. Kun Stalinin Neuvostoliitto ampui tuhansia amerikkalaisia unelmaansa toteuttajia, niin muutama vuosi sen jälkeen Neuvostoliitto ja Yhdysvallat liittoutuivat ja kukistavat Hitlerin ja kumppanit.
Jotenkin olisin toivonut tosi hyvien, mutta hieman kuluneiden Tommi Korpelan ja Hannu-Pekka Björkmanin tilalle muita. Sitä kun aina tulee verranneeksi näyttelijöiden työtä aikaisempiin, esim Korpelaa Miehen työssä ja Björkmania kirkkoherra Salpakarina. Niinpä pidin eniten tanskalaisen Sidse Babett Knudsenista ja erityisesti hänen vuorosanoistaan: Jos jotakin olen oppinut, niin sen että mikään elämässä ei ole pysyvää.
Tähdet tulevat ennen kaikkea teemasta.
kyllä tähtiä voisi antaa myös elokuvan kuvauksesta, musiikista, miljööstä/lavastuksesta,
VastaaPoistaohjauksesta sekä koko elokuvan tunnelmasta/tunteisiin vaikuttamisesta. aika erilaista
Antti Tuuria.