Louis Malle: Ilta Andren kanssa (1981) ****
Väkisinkin tulee mieleen mahdollinen yhtäläisyys Hytti nro 6 elokuvasovitukseen. Ei mitään elokuvataiteellisia temppuja eikä äksiöniä, täynnä kultturellista minimalismia. Kahden ihmisen keskustelua, tällä kertaa kahden vanhan miesystävän dialogia pysähtyneellä ravintolaillallisella.
Kliseistä ja tehokeinoista putsattu elokuva on kuitenkin sisällöltään ja sanomaltaan rikas mutta se vaatii katsojalta pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä.
Minkään kykyisen tai tuon ajan pintatiedon lukujen ja sijoitusten, hintojen ja urheilusaavutusten tietäminen ei auta katsojaa, pikemminkin haittaa, kun filosofinen keskustelu käy avarammin ja syvällisemmin.
Jo silloin, 30 vuotta sitten väittelin mm. aikuisopiskelijoitteni ja ystävieni kanssa. Monen mielestä se on maailman pitkästyttävin elokuva. Minä taisin rivien välistä vihjailla pinnallisesta elämänasenteesta, ja sain välillä kiinni siitä itsekin.
Onneksi olin sentään lukenut lapsilleni Pikku Prinssin.
P.S. Uuden tietokilpailuystäväni ehdotuksesta alan otsikkoon merkitä tähtiä yhdestä viiteen. Ja nämäkään pisteet eivät ole asiantuntijan antamia, vaan perustuvat vain henkilökohtaiseen kokemukseen, mitä mikään auktoriteetti ei voi minulta evätä tai riistää, kuten hyvä lapsuudenystäväni on minulle opettanut.
Samat elokuvat eivät puhuttele kaikkia, onneksi. Opettajalla on rooliin perustuva valta-asema. Opiskelija, joka uskaltaa kyseenalaistaa opettajan näkemyksen elokuvan hienoudesta, on ainakin rehellinen ja rohkea, ei välttämättä pinnallinen. Tätä elokuvaa en muista, mutta monet ranskalaiset keskusteluelokuvat ovat minusta jaarittelevuudessaan tylsiä. Joskus sanoissakin voi vähemmän olla enemmän.
VastaaPoistaEhkä on niin, että kerran opettaja, aina opettaja, ainakin kun sattuu olemaan 1942 syntynyt ja mies. Eli kun muistelenn tuollaisia, niin tavallaan toistan itseäni. Ei auta riittävästi vaikka tiedostaa ja yrittää päästä eroon. Mutta kiva kun joku muistuttaa eli "opettaa"
PoistaMahtaisiko hiukan samantyyppinen, mutta trilogia olla Alain Resnaisin Viime vuonna Marienbadissa
Katsoin tätä filmiä. Ei se varsinaisesti pitkästyttävä ollut, mutta enemmänkin yhdentekevä: siitä oli helppo irrottautua, kun tuli muuta hommaa. Kesken se siis jäi. Varsinkin Andren rooli oli varmaankin vaativa: miten onnistua näyttämään niin innostuneelta tällaisen ajoittain hölynpölyn puhumisesta.
VastaaPoistaEhkä tässä minulla on pakkomielle elokuvaharrastukseni takia ainakin yrittää syventyä ja piinistellä katsoa koko joku tietty kulttielokuva elokuva. On minultakin jäänyt kesken katseleminen, mutta pikemminkin liiaksi kokemani toiminnallisuuden ja erityisesti väkivallan takia, vaikka sekin olisi ns. kulttisellainen kuten Ilmestyskirja Nyt.
PoistaMukava lukea ystävän erilaisia fiiliksiä