Rakkaudesta elokuvaan

  Olen lähdössä viikoksi ikäihmisten kuntoutukseen Kankaanpäähän. Ei tule ehkä seuratuksi kauheasti elokuvia edes televisiosta, kun kuntoutus antaa paljon tekemistä, miettimistä ja mukavaa seuraa. Mutta jatkona elokuvien tunnistusvisa Visailu lempparielokuvistani 1. Mikä Kieslovskin elokuva kertoo Dekalogin eli Kymmenen käskyä -sarjan kuudennesta käskystä? Elokuvassa pääosien Tomek ja Magda tekevät mielestäni väärin ja käskyn mukaan huorin. 2. Missä elokuvassa työnsä menettäneet raitiovaununkuljettaja ja hovimestari perustavat ravintolan nimellä Työ. Siellä avajaispäivänä Peter von Bagh tilaa suositellun kateenkorvan sijasta Koskenkorvaa. 3. Elokuvassa Isak Borg ajaa autollaan Tukholmasta Lundiin kunniatohtoriksi promovoitavaksi. Matkallaan hän kohtaa muistoja elämänsä vastoinkäymisnisistä ja oma tunneköyhyydestä, mutta hänelle avautuu myös näköala elämässä muuhunkin kuin työssä menestymiseen 4. Pertti Sveholm mainion iljettävänä autokoulunopettajana joutuu &qu

  Kaunis, mutta liikuttavan surullinen tarina tähteydestä. Palankurkkuun nostava, tositapahtumiin perustuva tragedia osin kauneuteen perustuvasta menestyksestä ja siitä luopumisen vaikeudesta. Mietin, miten sama ilmiö liittyy yleensä julkisuteen ja menestykseen. Mitä Liverpool symboloi? Ehkä anti-Hollywoodia. Entä miten Liverpoolin jalkapallojoukkueen tähti? Missä hän ei kuolisi? Ja miten kukin itse ajattelee kuolemastaan tai hautajaisistaan. Väkisin tulee tällaista mieleen - eikä korona tee sitä vähemmän ajankohtaiseksi. Mutta on elokuvasta jotain niin kauniita tekoja ja rakkautta, että uskallan suositella - mieluummin yhdessä - katsomista

  Neljäs tähti kuuluu Äitee Kyyrölälle eli vuonna 2003 kuolleelle Soli Labbartille. Hän on jäänyt loppuelämäkseni mieleeni ja kolme kertaa palan kurkkuun ja tipan silmään tuoneesta Matti Ijäksen Painija -elokuvasta. Vanhainkodista Soli Labbart ja Esko Hukkanen, toinen mestari ja elokuvan painija karkaavat ja asuttavat irrallisen junavaunun, mitä vetävät pitkin tyhjiä kiskoja. Ihana ja traaginen rakkauselokuva vailla vertaa. Mutta Kuumansonaattikin on ainakin persoonallinen ja raikas yritys tehdä suomalainen kauhuelokuva. En ole kauhuelokuvien ystävä, Psykoa lähes inhoan, mutta Kuutamosonaatissa on jotain niin hullunhauskaa suomalaista, että siitä tulee lopulta tosi hyvälle tuulelle. Soli Labbart

  Quizas, quizas, quizas. Elokuvan alun levoton ja vauhdikas meno oli sekoittaa niin ihmiset kuin tarinan. Kenties kaunis ja osin surullinen kertomus lopulta aukesi, mutta petettyjen orastava kiintymys, tutustuminen ja rakkaus vain kenties. Ehkä hongkongilainen elämänmeno 1960-luvulla on sen verran vierasta kulttuuria, ettei se ainakaan helpottanut samaistumista päähenkilöiden sielunmaisemaan, vaikka rakkaus ja pettäminen ja petetyksi tuleminen ovatkin yhtä aikaa universaaleja ja henkilökohtaisia kokemuksia. Paitsi Quizas niin muukin musiikki täydensivät tilanteita ja mielialoja, samoin kauniit vaatteet, sateinen katu ja pakahduttavan tuskaiset ilmeet   Petetyt Rakkauselokuvien genreen ylivoimainen ykkössuosikkini on Kieslovskin Kymmenen käskyä eli Dekalogin kuudenteen käskyyn Älä tee huorin perustuva Lyhytelokuva rakkaudesta. Siinä huorin tai pikemminkin väärin tekeminen on toisen rakkauselämän salaa katseleminen ja ennen kaikkea toisen, kokemattoman nuorukaisen seksuaalinen nolaam

  Väkisinkin tulee mieleen mahdollinen yhtäläisyys Hytti nro 6 elokuvasovitukseen. Ei mitään elokuvataiteellisia temppuja eikä äksiöniä, täynnä kultturellista minimalismia. Kahden ihmisen keskustelua, tällä kertaa kahden vanhan miesystävän dialogia pysähtyneellä ravintolaillallisella. Kliseistä ja tehokeinoista putsattu elokuva on kuitenkin sisällöltään ja sanomaltaan rikas mutta se vaatii katsojalta pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Minkään kykyisen tai tuon ajan pintatiedon lukujen ja sijoitusten, hintojen ja urheilusaavutusten tietäminen ei auta katsojaa, pikemminkin haittaa, kun filosofinen keskustelu käy avarammin ja syvällisemmin. Jo silloin, 30 vuotta sitten väittelin mm. aikuisopiskelijoitteni ja ystävieni kanssa. Monen mielestä se on maailman pitkästyttävin elokuva. Minä taisin rivien välistä vihjailla pinnallisesta elämänasenteesta, ja sain välillä kiinni siitä itsekin. Onneksi olin sentään lukenut lapsilleni Pikku Prinssin. P.S. Uuden tietokilpailuystäväni ehdotuk

Yövartija Koistinen Aki Kaurismäen Laitakaupungin valoissa tuo mieleen Tapio Piiraisen entisen alamaailman torpedon Raidin. Eikä tietenkään vähiten siksi, että sekä Koistinen että Raid käyvät nakkikioskilla ja saavat lohtua ja välittämistä nakkikioskin myyjältä. En lakkaa ihmettelemästä, miksi monet arvostelijat eivät suitsuta Kaurismäen uusinta kuten trilogian aiempia mestariteoksia, kauas karkaavia pilviä ja miestä vailla menneisyyttä. Ehkäpä arvostelijatkin kaipaavat sitä toivoa ja optimismia, mitä yhteisöllisyys Kaurismäen trilogian aiemmissa elokuvissa synnyttää. Yövartija Koistinen jää yhtä yksin kuin aikanaan Tulitikkutehtaan tyttö, joka tappoi rotanmyrkyn avulla niin tulevan lapsensa vastuuttoman alullepanijan kuin kylmän kyyniset vanhempansa. Tapio Piiraisen alamaailman kasvatti Raid ei jää yksin. Hän saa tuekseen nakkikioskin Tarjan rakkauden ja moraalisesti suoraselkäisen komisario Janssonin mersuineen. Koistinen ei osaa vastaanottaa oman nakinmyyjänsä orastavaa välitt

Hei Silmiäni edelleen vaivaa kaiken vähänkin kauempana olevan näkeminen kahtena. Elokuvateatteriin ei kannata mennä. Niinpä minulta jää toistaiseksi näkemättä Hytti nro 6, Guled&Nasra ja Rikinkeltainen taivas. Liksomin ja Westön kirjat olen lukenut ja olen viettänyt kehitysyhteistyössä aikaani Tansaniassa ja Ghanassa  kolmisen kuukautta. Sinne on luonnostaan jäänyt osa sydämestäni. Nyt ehdotan, että ken on nähnyt näitä elokuvia, niin voisi kommenttina tähän tekstiin kertoa ajatuksiaan jo(i)stakin niistä. Saisimme tähän blogiin taas eloa. Pystyn kyllä lukemaan ja kirjoittamaan

 tulee klo 21:00 kakkoselta Klaus Härön Elämää kuoleman jälkeen. Se on omakohtainen tarina ohjaajan isastä ja ohjaajasta, kun ohjaajan äiti kuoli. Sen on yhtä aikaa herkk, osin hauska - ja ennen kaikkea uskottava elokuva Siitä on myös blogiteksti

  Ajankohtaista ja numerovisa Olen - toivottavasti väliaikaisesti - kohdannut näköhäiriön, mikä tekee käytännössä lähes mahdottomaksi katsoa sen paremmin televisiosta kuin valkokankaalta elokuvin. Ajattelenkin, että blogin seuraaja voisi olla aktiivinen esimerkiksi kirjoittamalla ajatuksiaan ja muistojaan vastaamalla tähän blogitekstiin siten, että vaikkapa jonkun keksimänsä numeroelokuvan kohdalla kertoisi myös, mitä piti elokuvasta. Pitää siis oivaltaa mistä elokuvasta on kysymys. Elokuvan suomenkielisessä nimessä pitää esiintyä yksi lukusana eli numeraali. Oikea vastaus voi olla muukin kuin kysyjällä on mielessä kunhan täyttää ehdot. A. Suomalainen, tositapahtumiin vuonna 1969 perustuva ylipitkä lähes liiankin todentuntuinen elokuva. Vuonna 1972 valmistuneen ja palkitun elokuvan ohjaaja on kuollut. Mikko Niskasen Kahdeksan surman luotia. Tosi laukaukset ampui Tauno Pasanen, pienviljelijä, joka hankki lisäansioita pontikankeitosta. Elokuvaa kuvatessa Nisk

Tänään 21.5. voi katsoa Teemalta Charles Laughtoni ainoa, mutta sitäkin mestarilliemman mustavalkoisen ohjauksen Räsynukke vuodelta 1955. Siinä ovat vastakkain rakkaus ja viha, hyvä ja paha, hirviö ja ja hyvä haltija, ehkäpä jopa Vanha ja Uusi testmentti. Ainakin elokuva tuo varmasti mieleen Hannu ja Kerttu -sadun ja sitä kautta Bruno Bettelheimin kirjan Satujen lumous  Vuonna 1975 ilmestyi Bruno Bettelheimin kirja Satujen lumous. Siinä kerrotaan esimerkkien avulla, miten sadut opettavat lapsia itsenäisyyteen ja kasvuun. Tekijä analysoi lähinnä psykoanalyyttisesti eri satujen kasvua tukevia aineksia. En nyt jaksa muistaa onko dokumentissa H.C. Andersen ja satujen synty elokuvassa analysoitu Lumikuningatar, Todellinen prinsessa ja Pieni merenneito mukana Satujen lumous -kirjassa, mutta ihmettelisin ellei ole. No joka tapatauksessa elokuvadokumentissa niitä analysoidaan myös heijastamalla niitten tarinoita Andersenin omaan elämään ja Tanskan historiaan. Minulle luettiin lapsena Tuha

Olen - toivottavasti väliaikaisesti - kohdannut näköhäiriön, mikä tekee käytännössä lähes mahdottomaksi katsoa sen paremmin televisiosta kuin valkokankaalta elokuvin. Ajattelenkin, että blogin seuraaja voisi olla aktiivinen esimerkiksi kirjoittamalla ajatuksiaan ja muistojaan vastaamalla tähän blogitekstiin siten, että vaikkapa jonkun keksimänsä numeroelokuvan kohdalla kertoisi myös, mitä piti elokuvasta. Pitää siis oivaltaa mistä elokuvasta on kysymys. Elokuvan suomenkielisessä nimessä pitää esiintyä yksi lukusana eli numeraali. Oikea vastaus voi olla muukin kuin kysyjällä on mielessä kunhan täyttää ehdot. A. Suomalainen, tositapahtumiin vuonna 1969 perustuva ylipitkä lähes liiankin todentuntuinen elokuva. Vuonna 1972 valmistuneen ja palkitun elokuvan ohjaaja on kuollut. B. Tämä elokuva sijoittuu Brittein saarille. Historiallinen draama kertoo hoviin kuuluvista naisserkuksista, ja se on valmistunut vuonna 2018 C. Tämän elokuvan korealainen ohjaaja kuoli vuoden 2020 lopulla koronavirus