Thomas Vinterberg: Yhdet vielä (2020)


 

Häkellyttäviä ja häkellyttävän paljon henkilökohtaisia muistoja putkahtaa pintaan tanskalaista "in vino veritas" -elokuvaa - niin mukavia kuin sanokaamme epämukaviakin. Sen verran tuttu on tuo kuningas alkoholi -aine minullekin.

Ensin Tanskaan missä olen osallistunut kahteen pienimuotoiseen seminaariin. Kun seminaari alkoi ja vastaavasti joka aamuna, edessämme odotti olutkori. Suomalaisten joukossa oli yksi absolutisti, jolle taidettiin tuoda kivennäisvettä. Tulkkina toimi 52 -vuotias Matti, joka oli muuttanut 26 -vuotiaana Itämeren poikki Tanskaan. Hän esitteli meille Roskildea, pysäytti autonsa aina välillä sopivan ravitsemusliikkeen kohdalla ja tarjosi meille gammel danskit - ja kivennäisveden. Itsekin taisi nauttia pari snapsia kierroksen aikana. Me suomalaisetkin ymmärsimme olla moralisoimatta Tanskanmaan tapoja.

Työssäni aikuiskouluttajana opeteltiin työnantajan ja työntekijöiden välisiä neuvottelutaitoja. Usein aiheena oli työntekijän alkoholinkäyttö työaikana. Ne päättyivät lähes aina ratkaisemattomaan. Niinpä vietin kolmen kuukauden sapattivapaasta kaksikuukautta ns. myllyhoitopaikassa opiskelijaharjoittelijana. Yritin päästä selville, miksi Jeppe Niilonpoika juo. Vastaus oli selvä. Jeppe juo koska hän juo. Toki opin paljon alkoholin ongelmakäyttöön liittyviä lainalaisuuksia, joista ei ainakaan ole haittaa.

Myös kaksi työtoveriani menehtyi ennen aikojaan alkoholin käytön - myös työpaikalla- myötävaikutuksella, samoin ilmeisesti kaksi naapuriani Hyvinkään ajoilta.

Niin mukavat, alkoholipitoiset kahdenkeskiset ihmissuhdetapahtumat kuin niitten vastakohdatkin tulivat auttamattomasti mieleen. Tämän tekstin otsikko ei ole kuitenkaan Confessiones, joten jääköön erittelemättä.

Elokuva on välillä hauska, välillä ahdista, liikuttava ja surullinenkin. Neljä, historian, liikunnan, musiikin ja filosofian opettajaa onnistuvat lievässä humalassa työssään innostumaan ja innostamaan oppilaitaan, mutta kaikille käy ainakin väliaikaisesti kuten Jeppe Niilonpojalle ja yksin elävälle liikunnanopettajalle kohtalokkaasti.

Tanskassa elokuva saavutti suuren yleisön. Monet katsoivat elokuvan useamman kerran - jotkut olutta hörppien



Kierros vielä

Kommentit

  1. Elokuva oli jotenkin yllättävän viihdyttävä ja vetävä, jopa hauska ajoittain vaikka aihe olikin vakava. Mitään kovin selkeää lopputulemaa tai johtopäätöstä siitä oli vaikeaa löytää. Ehkä tulkinta jätettiin katsojalle. Jäin miettimään missä määrin tanskalaisten suhde alkoholiin eroaa suomalaisten suhteesta ja näkyikö se leffassa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti