Matti Kassila: Sininen viikko (1954)

 

En muista, minkä ikäisenä olen elokuvan nähnyt ensimmäisen kerran, ehkä alaikäisenä. Vahvasti sen tunnelma on jäänyt muistikuviin aikana, jolloin puhuttiin kristillisen avioliiton uskollisuuslupauksesta, aviokrikoksesta ja luokkaeroista ja ties mistä yhteiskuntamoraalin rakennus- tai tuhoamisväineistä. Varmaan ikäiseni, kenties murrosiän lopun kiltti koulainen ja mammanpoika sai elokuvasta kelpo osuman ajatteluunsa (sukupuoli)moraalista.

Kuvaksi olen valinnut elokuvan jännitteistä ja tunnelmasta paljon puhuvan tilanteen. Ehdottoman suomalaisen suosikkinäyttelijäni Toivo Mäkelän ilme ei ole tällä kertaa viinanhuuruinen juonittelijai, vaan asemansa kolmiodraamassa epäilevä
. Jotain vastaavaa voi aavistaa Gunvor Sandqvistin ja Matti Oravistonkin olemuksessa.

Elokuva ounasteleee myös irtiottoa tyypillisistä kotimaisista mustavalkoisista moraaliteeteistä. Nyt, kun olen katsonut sen myöhemmällä iällä, pidän elokuvan pääroolien tekoja psykososialisesti uskottavina - ja kohtalokkaina. Jopa duunari  lintsaa ankeasta työstään ja vaihtaa palkkatyön Siniseksi viikoksi meren ranall

Paljon puhuva kuva kolmiodraaman asetelmasta

Viisi tähteä