Eino Ruutsalo: Hetkiä yössä (1961)

 

Haastoin itseni katsomaan elokuvan, joka kokeellisuudessaan ja epädraamallisuudessaan vierastutti. Onneksi katsoin.

Toki alun pimeys ja ulkokuvien - ehkä tarkoituksellinen - epätarkkuus tuntuivat hankalalta. Pian kuitenkin hahmot alkoivat kiinnostaa, samoin tutut paikat ja muistikuvat siitä, että olivatko näyteikkunat, autot ja vaatteet silloin kun kirjoitin ylioppilaaksi sellaisia.

Vuorosanatkin olivat usein yhtä lyhyitä ja toteavia kuin Kaurismäellä, toki harrastelijanäyttelijöiden suussa joskus teennäisiä. Roolijaon katunainen pesee Kristus-vartijan jalat. Tämä puolestaan auttaa poikalapsen synnyttämisessä kunnes tulee itse kaltoin kohdelluksi. Pikkupojat alkavat epäillä j(J)umalan olemassaoloa ja lehdenjakaja nainen jatkaa sitkeästi kierrostaan. Nuoret rakastavaiset jatkavat kävelyään ja hellää koskettelua. Uskomattoman suloinen ja lämminkatseinen nainen (Irja Myllylä) toivoo ja pelkää, sama koskee muitakin henkilöitä.

Mustavalkoinen elokuva osui muistoihin ja sielunmaisemani johonkin puoleen. Toisaalta ihmettelin miten yö Helsingissä voi olla niin rauhallinen, kunnes sitten.

Lopuksi tuli mieleen, että kannatti aloittaa tämä elokuvablogi. Muuten olisi tämä helmi jäänyt katsomatta.

Lehdenjakaja ja nuoret rakastavaiset