Zaida Bergroth: Hyvä poika (2011)

Näyttelijädiiva Leila, häntä mustasukkaisen sairaasti suojeleva poika Ilmari, tämän aikuisten alkoholipitoisessa viikonlopussa yksin jäävä pikkuveli Unto, kirjailija Aimo, johon äiti ihastuu ja pubin työntekijä Karita, joka yrittää herättää eroottista liikettä Ilmariin. Siinäpä asetelma, jonka voi arvata päättyvän ei ainakaan kovin onnellisesti. Eikä päätykään.

Ainakin Leilaa, Ilmaria ja ja Karitaa tuntuu vaivaavan jonkin asteen tai sortin läheisriippuvuus. Luonnollista tai inhimillistä lämpöä - sitä on vaikea löytää tarinasta, ehkä pientä yritystä. Kirjailija Aimo, johon Leila ihastuu, vaikuttaa hyväntahtoiselta, mutta hermostuu hänkin mustasukkaiseen Ilmariin, joka asettuu äitinsä puolelle käyttäytyy tämä miten tahansa.

Miksi pääroolihahmot ovat sellaisia kuin ovat, siitä ei paljon vinkkejä anneta ja jotkut episodit jäävätä selitystä vaille - ainakin minulle. Samalla uskottavuus lopun kohtalokkaaseen ratkaisuus horjuu.

Kuitenkin mielenkiinto tapahtumien etenemiseen säilyy, ja ahdistuskin katsojalle pakkaa lisääntymään. Elokuva loppuu Unto tutkiessa hyönteisten rantaheinikossa, kun nämä vielä karistavat unihiekkaa silmiltään. Se helpottaa katsojan oloa.