Matti Ijäs: Aita (2001)

Voikohan ainakin melkein kaikista Ijäksen ohjaamista elokuvista käyttää tavaramerkkiä tragikomedia. No ainakin tätä aidan rakentamistarinaa se kuvaa mainiosti. Samalla se kuvaa, miten vastuuttomasti työuralla ilmeisen menestyvä ja komiassa omakotitalossa asuva perheenisä voi särkeä koko rakennelman ihastumalla 16-vuotiaseen helsinkiläistyttöön.

Tyttö ei kuitenkaan rakastukaan päätä pahkaa kokeneeseen, vanhempaan mieheen, vaan pikemminkin leikkii tämän sokealla ihastumisella.

Ei ihme, että kun vaimolle selviää miehensä toilailut, niin anteeksiantaminen on lähes mahdotonta. Ehkä mies on rakentanut aidan myös perheen kahden aikuisen väliin. Miehen nöyryytys on syvä ja sen kuvaus onnistunut. Kun mies vastaa tyttärelleen kysymykseen rakkaudesta, että mitä rakastuneempi on, niin sitä helpommin on haavoitettavissa.

Elokuvaaa katsoessani tuli yht´äkkiä mieleen jotain samaa kuin Krzysztof Kieslowskin dekalogista kuudenteen käskyyn perustuvassa Lyhyt elokuva rakkaudesta -filmissä. Rakkaudessa ja ihmissuhteissa toisen tunteilla ei pidä leikkiä.