Leif Lindblom: Vadelmavenepakolainen (2014)

 

Miika Nousiaisen samanniminen romaani on annettu pääosin ruotsalaisten toteutettavaksi. Ilmeisesti ainakaan ruotsalaiset eivät syttyneet teemalle, missä kropaltaan suomalainen mies haluaa ruotsalaisen sosiaalidemokratian kansankodin perinteisen sielun.

Romaanin vakavampi ja ajattelua herättävämpi puoli hukkuu osin farssintapaiseen toteutukseen, mutta on toki osin koskettavaakin kerrontaa.

Itse kuulun ruotsinkieltä ja Ruotsiakin kunnioittaviin, eikä vähiten siksi että sukulaisiani on muuttanut läntiseen naapuriin niin sotalapsina kuin työnperään. Enkä ketään voi heitä moittia ylpeydestä - tai siitä etteivät muka osaisi puhua enää suomea. Pikemminkin kehuisin heitä avarakatseisuudesta.

Viime kädessä tulkitsen - ellen elokuvan - niin Miika Nousiaisen sanoman yhteisen, pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihmisen vastuullisuudeksi kanssaihmisistään, vähintäänkin sisaruksestaan.

Yleensäkin Miika Nousiaisen teksteissä lienee teemana ihmisen kasvu kriiseissä yli hetken houkutusten. Siitä on selkeämpi näyte kirjassa ja elokuvassa Metsäjätti.