Juho Kuosmanen: Hymyilevä mies (2016)

Olli Mäen elämänsä onnellisimmasta päivästä kertova "urheilu- ja rakkauselokuva" on sydämeenkäypää seurattavaa, sillä se on toteutettu sydämensivistyksellä.

Elokuvan tarinassa Kokkolan leipuri ja kommunisti nyrkkeilee ensimmäisenä suomalaisena vuonna 1962 sarjansa maailmanmestaruuden. Valmentaja ja promoottori Elis Ask tekee kaikkensa, jotta Olli Mäki voittaisi Olympiastadionilla mustan miehen Davey Mooren. Vaan tämäpä tyrmää suomalaisen toisessa erässä.

Samana päivänä Olli kihlaa rakastettunsa kotikylän "tytön", Raija Jänkän ja jo sitä aiemmin Eliksen ja Ollin välit kiristyvät kun mies kehtaa rakastua valmistautuessaan maailmanmestaruusotteluun.

En olisi voinut kuvitella, että suorastaan rakastun nyrkkeilystäkin kertovaan tarinaan. Olen itse koko ikäni harrastanut joukkueurheilua ja inhonnut kaikkea väkivaltaa myös kilpaurheilussa.

Mutta onneksi elokuvassa rakkaus voittaa nyrkkeilyn - ehkä jo ensimmäisessä erässä 6-0.

Yritän muistaa Raijan ja Ollin vuoropuhelua jossain tapaamisessa - olikohan linja-autopysäkillä. Siinä Raija (Oona Airola) sanoo Ollille (Jarkko Lahti) käsittääkseni elokuvan yhdenavainrepliikin. Toivottavasti joku muistaa ja kertoo.

Sen sijaan muistan kun kihlautuneet kohtaavat oikeat Olli ja Raija Mäen, ja minkä keskustelun nuoripari silloin keskenään käy. Vei kuitenkin aikansa, enne kuin ymmärsin sen episodin vuosikymmenten yli kestävän viestin.

Mestariluokan elokuvasta ja taustasta voi ahmia lisää googlaamalla Raija Mäki: tunnistan itseni Hymyilevä mies -elokuvassa

Hekin ovat mukana elokuvassa  muistelemssa elämänsä onnellisinta päivää