Matti Kassila: Elokuu (1956)

Miksi Jeppe juo, on alkoholismin peruskysymys. Se voisi olla myös Sillanpään tekstiin perustuvan suomalaisen elokuvaklassikon yksi keskeinen teema.

Minnesotalaisessa alkoholismin hoidossa vastaus kuuluu: Jeppe juo koska hän juo. Sillä viitataan siihen, että aluksi viina tuottaa hyvän mielen, ja siihen jää koukkuun, ja hyvän mielen saaminen vaatii yhä isomman määrän viinaa ja tuottaa pitävämmän koukun. Näin hieman yksinkertaistaen ja yksilölliset erot sivuuttaen.

Kassilan erinomaisessa henkilöohjauksessa kanavanvartija Viktor Sundvall (Toivo Mäkelä 1909 -1979) juo itsensä lopulta hengiltä. Tämä saa syyn juomiselleen olosuhteista, kirotusta kanavasta ja nuoruuden rakastetun menettämisestä. Samalla mies haaveilee näytelmän kirjoittamisesta ja rikkaammasta tulevaisuudesta. Ihmettelen, voisiko kukaan tuon roolin paremmin esittää kuin pettävillä ja epäilyttävillä ilmeillään pelaava Toivo Mäkelä. Viktor Sundvallin vaimona Emma Väänänen ( 1907 - 1970) ja  ex-rakastettuna. Rauni Luoma (1911-1996) kiistelevät Viktorin konjakkiryyppyjen määrästä.

Mutta Elokuu tarjoaa toki muitakin teemoja. Suomen maaseudun loppukesä ja luonto, äkillinen ukkonen, sitä seuraava sään seestyminen ja nuorten viattomat lemmenleikit enteilevät jotakin. Kanavanvartija löydetään kuolleena vartijan kopissaan. Siinä vielä rajuilman ja rajun ilmapiirin yksi seuraus, mistä seuraa ehkä seesteisempää elämään kanavanvartijan perheelle.

Kassila käyttää takaumia, kertojan ääntä, näyttää ihmisten ajatuksia ja unia taitavasti. Ehkäpä ne selkiyttävät ja auttavat ymmärtämään Sillanpään vahvan kertomuksen monimerkityksellistä etenemistä jättämällä katsojalle toki tarpeeksi tilaa omille ajatuksille ja tunteille.

                Viktor Sundvall (Toivo Mäkelä) ja Maija Länsilehto (Rauni Luoma) kohtauksessa mikä                                 paljastuu rouva Saimi Sundvallille (Emma Väänäneen