Jörn Donner: Miestä ei voi raiskata (1978)

Märta Tikkanen (s. 1935), jonka romaaniin elokuva perustuu, sai samana päivänä kun katsoin uudelleen tuon elokuvan, Moa Martinson -palkinnon. Moa Martinson oli köyhän perheen avioton lapsi, joka 1920-30-luvulla kirjoitti työläistaustaisia ja feministisiä romaaneja. Ruotsin ABF eli Suomen Työväen Sivistysliittoa vastaava järjestö myönsi Märta Tikkaselle tuon palkintostipendin tammikuun alussa 2021.

Ja tuohan osuu maaliin. Kirjassa ja elokuvassa kirjastotyöntekijän raiskaa autojen maahantuontifirman myyjäpomo ja keilaajamestari. Tarinan naisilla toista taas kohtaa rintasyöpä, ja heidän keskustelunsa naisen ulkomuotopakoista ovat rautaa. Tilanteensa ovat kuitenkin niin vaikeita, etteivät he aina malta kuunnella edes toistensa hätää.

Elokuvassa pohditaan myös mitä miehen raiskaaminen voisi tarkoittaa. Yksi vavahduttava vastaus on jotain sellaista, että nainen häpäisee miehen sanoillaan tai psyykkisesti, miten mies on seksuaalisesti jotenkin kykenemätön, jolloin mies kokee tulleensa raiskatuksi. Hänen seksuaalisuutensa on kyseenalaistettu.

Elokuvassa nainen kostaa raiskauksen pitkäjänteisesti. Hän myös ottaa selvää, miehen menneisyydestä, mistä saa lisää oikeutta toteuttaa kostonsa.

Sitä ihmettelin aika ajoin, miten tuota entisen vaimonsa "maailman suurimmaksi paskaksii" esittävä mies suostui rooliinsa.

Elokuva tapahtuu Suomessa, mutta siinä puhutaan suomenruotsia.

****