Jane Campion: Piano (1993)

Typerästi "maailman parhaaksi naisen ohjaamaksi" elokuvaksi valittu Piano aukeaa minulle vuonna 2020 paljon - luulisin - kypsemmin kuin noin neljännesvuosisata sitten. Yhdeksi elokuvan avainlauseeksi valitsen maorien tavoin osin elävän Bainesin toteamuksen: "Jos jatkamme näin, minä teen sinusta huoran, ja itsestäni konnan". Näin tilanteessa missä pianoa soittava, puhumaton nainen, Ada, myy itseään saadakseen itselleen virallisen miehensä jolle hänet on pakkonaitettu, alun perin omistaman pianon, jonka Baines on onnistunut ostamaan maatilkkua vastaan.

Tosiasiassa tuon avainlauseen aikoihin Ada ja Baines ovat jo rakastuneet myös muullakin kuin pianokosketin vastaan seksi - leikkiin päätyneeseen rakasteluun. Adan 8-vuotias Flora-tytär on kuitenkin suuttunut tämän uskottomuudesta viralliselle miehelleen, jota kutsuu isäkseen. Flora on aiheuttaa lopullisen katastrofin niin äidilleen kuin Bainesille, mutta onneksi ihmisyys ja järki voittavat Adan aviomiehen mustasukkaisuuden. 

Maisemat Uuden-Seelannin sademetsässä ovat huikeita. Lopun paluumatkan ratkaisunkin muistin väärin. Ihmettelen miksi. En myöskään muistanut, kumpi lähti Adan ja Floran kanssa takaisin Skotlantiin, Adan virallinen mies vai Baines.

Alun typerästi tarkoittaa sitä, ettei koskaan ole valittu maailman parasta miehen ohjaamaa elokuvaa.

*****