Nils Arden Oplev: Rose (2022) ****½

Huh huh. Oikein vapisutti ja värisytti yksin pimeässä illassa seurata niin lämmittävää ja suloista tarinaa kuin Aurinkoruusu, johon nimi viitannee.

Aurinkoruusu on skitsofreniaa sairastavan Ingerin voimahahmo, jolta hän saa käskynsä, miten toimia. Ja käskyt ovat joskus aivan hulluja yleisen ajattelun mukaan sosiaalinen tilanne huomioon ottaen yhteisellä bussiryhmämatkalla Pariisiin. Silloin tarvitaan hänen sisarensa Ellenin ja tämän miehen Vagnin sosiaalisilta ja henkisiltä kyvyiltä kaikki mahdollinen, jotta matka voisi pysyä edes siedettävästi aikataulussa - ja Inger kunnossa.

Inger on ollut nuorempana töissä Pariisissa, oppinut ranskaa ja kokenut elämänsä rakkauden naimisissa oleva Jacquesin kanssa, mutta se on hänen salaisuutensa. Mukana on myös pariskunta, jonka isä suhtautuu täysin kielteisesti "sairaan" ryhmän jäsenen mukanaoloon ja sen tuottamiin ongelmiin. Mutta perheen bussimatkan aikana perheen 13-vuotta täyttävä poika Christian ja Inger paljastavat toisilleen salaisuuksia, ja Christian selvittää Jacquesin osoitteen.

Ohjelmasta vapaana matkapäivänä taksinkuljettaja Nadir tarjoaa Ingerille, Ellenille, Vagnille ja Christianille kyydin turistirysistä poikkeaville seuduille, ja niinpä Inger kertoo Jacquesin osoitteen. Miehen asuntoon hän ehtii ennen muita. Inger ja Jacques selvittävät välejään, Jacques pyytää anteeksi, mutta samalla Inger ymmärtää, että heidän suhteellaan ei ole enää merkitystä.

Paluumatkalla he pysähtyvät prinsessa Dianan kuoleman muistomerkille ja Inger laskee sinne aikoinaan Jacquesilta saadun kirjeen, lähtee sen jälkeen - ehkä Aurinkoruusun käskystä -ylittämään katua ja törmään autoon, joutuu sairaalaan, mistä Nadir hänen hakee.

Kotiinpaluun aikana äiti Gudrun yrittää ottaa Ingerin taas täydelliseen holhoukseensa ja sitoa Ellenkin siihen mukaan. Ellen sanoo suoraan, että ei käy ja saa Ingerinkin ymmärtämään, että he voivat aikuisina sisaruksina tavata miten heille sopii. Minulle yhtenä elokuvan avainlauseena jää mieleen Ingerin mielipide matkasta: "Minusta tämä Pariisin matka oli onnistunut, ja olisi sitä vaikka olisin kuollutkin liikenneonnettomuudessa".

P.S. Elokuvan uskottavuutta ja lämpöä tukee ohjaajan kokemus oman sisarensa skitsofreniasta Maren Elisabethille, jolle elokuvan katsominen toi valoa.

Elokuva näkynee Areenassa